Pääkirjoitukset

Tasa-arvoon tarvitaan muutakin kuin sukupuoli

Maailma on muuttunut paljon reilussa 40 vuodessa. Silti tuntuu edelleen siltä kuin politiikassakin olisi yhä miesten ja naisten töitä sekä vastuita.
Pääministeri Kalevi Sorsa pitää puhetta Espoon Korpilammen erittäin miesvaltaisessa kokouksessa syyskuussa vuonna 1977. Kuva: Matti Björkman
Pääministeri Kalevi Sorsa pitää puhetta Espoon Korpilammen erittäin miesvaltaisessa kokouksessa syyskuussa vuonna 1977. Kuva: Matti Björkman

Tämän pääkirjoituksen kuva on pääministeri Kalevi Sorsan Espoon Korpilammelle syyskuussa 1977 kutsumasta talouspoliittisesta seminaarista. Koolla oli koolla maan puolueiden, etujärjestöjen ja elinkeinoelämän eliitti, yhteensä 350 osallistujaa.

Korpilammen henkeen liittyy se, että siellä pyrittiin poliittiseen yhteisymmärrykseen, minkä avulla taloudellisesti epävakaata Suomea päästiin rakentamaan parempaan.

 

Kuvasta löytyy etsimälläkin vain yksi nainen, ministeri Marjatta Väänänen vasemmalla pääministeri Kalevi Sorsan olkapään kohdalla. Keskemmällä kuvaa lienee vaaleaan pukeutunut naishenkilö, mutta häntä ei pystyne tunnistamaan edes suurennuslasilla.

Naisia on ollut varmasti paikalla muutama enemmän, mutta nykyisen tasa-arvolain toteutumisesta ei tässä seminaarissa voinut edes uneksia. Maailma on muuttunut reilussa 40 vuodessa.

Tasa-arvolaissa mainitaan, että toimiva elin on tasapainossa, jos siinä on joko naisia tai miehiä 40 prosenttia. Antti Rinteen tuoreessa hallituksessa on 11 naista ja kahdeksan miestä.

Suomi antoi kolmantena maana maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa äänioikeuden naisille vuonna 1906. Ensimmäisenä naisena ministeriksi nimitettiin Miina Sillanpää vuonna 1926, mutta 1970-luvulle asti nainen hallituksessa oli harvinaisuus.

Tarja Halonen on toiminut tasavallan presidenttinä, Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi pääministereinä sekä Elisabeth Rehn puolustusministerinä, mutta pääluvun jakautumisesta huolimatta nykyisessäkin hallituksessa on vielä matkaa tasa-arvoon, kun sekä pääministeri, valtiovarainministeri että ulkoministeri ovat kaikki miehiä.

Tuntuu kuin yhä olisi miesten ja naisten töitä sekä vastuita. Ulkopolitiikka ja valtion raha-asiat ovat kovempia ja tärkeämpiä kuin sosiaali-, opetus- tai kulttuuripuolen ministerinsalkut. Toisaalta sosiaali- ja terveyspuolella käytetään eniten julkista rahaa.

Hallituksessa tasa-arvoa pitää pystyä puntaroimaan sukupuolen lisäksi myös iän, koulutuksen ja elämänkokemuksen perusteella.