Pääkirjoitukset

Tasoristeykset ovat oikeita surmanloukkuja

Väylävirasto ja liikenneministeriö ovat etenkin Raaseporin tuhoisan tasoristeysonnettomuuden vauhdittamina tehostaneet vaarallisten tasoristeysten parannustoimenpiteitä.
Sairion tasoristeys on vaaran paikka. Kuva: Mikko Soini
Sairion tasoristeys on vaaran paikka. Kuva: Mikko Soini

Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi viime vuonna tasoristeysohjelman vuosille 2018–2021. Ohjelman toimenpiteet parantavat Väyläviraston mukaan 220 tasoristeyksen turvallisuutta, vaikka 28 miljoonan euron ohjelmassa mainitaan vain 65 kohdetta.

Parannuksia on luvassa neljän vuoden aikana 92 tasoristeykseen, ja sulkeminen odottaa 118 tasoristeystä. Lisäksi moniin tasoristeyksiin on asennettu ensi hätään stop-merkkejä.

Syytä onkin, sillä Suomessa kuoli yhteensä 61 henkilöä ja loukkaantui vakavasti 31 henkilöä tasoristeysonnettomuuksissa vuosina 2008–2017.

Väylä on luvannut myös tarkastaa tasoristeystensä kunnon ja näkemäalueet vähintään kerran vuodessa.

Parannettavaa löytyy, sillä osassa tasoristeyksiä rata jää tieltä katsoen Raaseporin tapaan pitkälti pimentoon metsän tai kallion taakse.

Tasoristeysohjelma etenee kuin kiskoilla, mutta ongelmana on maanteiden ja yksityisteiden tasoristeysten suuri määrä.

Ohjelmassa mainitaan esimerkiksi Turun–Toijalan radalta vain yksi kohennettava tasoristeys Turussa, vaikka koko rataosuudella tasoristeyksiä on 50 ja Ypäjän Apilasuolla on yksi maan vaarallisimmista.

Pääradalla tilanne on toki toinen, mutta löytyypä keskeltä Hämeenlinnaakin Sairion kevyen liikenteen tasoristeys.

Suomessa on yhä kymmeniä hyvin vaarallisia tasoristeyksiä, joille ei ole tehty merkittäviä korjauksia suosituksista huolimatta.

Toimien ja tarpeiden epäsuhta johtuu kroonisesta määrärahavajeesta.

Lisäksi ongelmia on kärjistänyt se, että junien nopeudet ovat toista luokkaa kuin vanhojen tasoristeysten aikana.

Liikenteen turvallisuusviraston mukaan vanhat tasoristeykset on kunnostettava tai poistettava käytöstä vuoteen 2030 mennessä.

Urakkaa riittää, sillä Suomen rataverkolla on vieläkin lähemmäs 2000 tasoristeystä, joissa ei ole puomeja tai valo- ja äänivaroituslaitteita.

Toimenpiteet kannattaa suunnata ensisijaisesti vaarallisimmiksi luokiteltuihin tasoristeyksiin. Toivottavasti tasoristeykset saavat jatkorahoitusta ilman uusia uhreja.