Pääkirjoitukset

Tavoite saavutettiin, yhteistyötä tarvitaan yhä

Vaikka valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen kääntyi jo laskuun, Suomen kestävyysvaje pystyy edelleen muutamassa miljardissa.
Työministeri Jari Lindström (sin.) paloi loppuun painavan työtaakan alla pari vuotta sitten. Hallituskauden lopulla Lindströmille voi antaa kiitosta siitä, että hän on onnistunut työssään. Kuva: Jenni GŠstgivar

Muutama vuosi sitten juuri kukaan ei uskonut siihen, että istuva hallitus saavuttaisi työllisyystavoitteensa, eivät edes talousviisaat professorit. Tavoite kuitenkin saavutettiin.

Viikolla saatu virallinen luku on 72,5 prosenttia. Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus voi – aiheellisesti – paukutella henkseleitään. Kevät näyttää, nostaako se alamaissa olleen keskustan kannatusta.

Työllisyysasteen koheneminen merkitsee taloudellisesti suuria asioita. Jokainen työllisyysastetta kohentunut prosentti merkitsee miljardia euroa, jopa enemmän.

Pellervon taloustutkimuksen raportista selvää, että vuonna 2016 työttömyys aiheutti kaikkiaan lähes 11 miljardin euron kulut julkiselle puolelle. Mukaan on laskettu mm. työvoimapalvelut, toimeentulotuki ja työttömyyskorvaukset.

Vaikka valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen kääntyikin jo laskuun, Suomen kestävyysvaje pystyy edelleen muutamassa miljardissa.

Työllisyysasteen nostaminen edelleen onkin elintärkeää. Ilman sitä Suomella ei ole mahdollisuutta pitää nykyisen tasoisia julkisia tai julkisesti kustannettuja palveluja yllä.

1990-luvun alun lamavuosina työttömyys nousi Suomessa noin 15 prosenttiin. Tuo prosenttiluku on nyt lähellä puolittumistaan. Se aiheuttaa syystäkin kättentaputuksia, mutta hurraahuutoihin tai tyytyväisyyteen ei ole varaa.

Välillä tuntuu siltä, että suuriin työttömyyslukuihin on suhtauduttu vähän kuin luonnonilmiöihin tai painovoimaan, joille ei voida mitään.

On hyvä kuitenkin muistaa, että vielä 1960-luvulla Suomessa vallitsi lähes täystyöllisyys. Lähinnä syrjäseuduilla oli pulaa tekemisestä ja työttömyyskorvaus hoidettiin jos jonkinlaisilla hätäaputöillä.

Peruutuspeilistä mallia katsomalla ei suomalaista työelämää tietenkään voida uudistaa tai työllisyyttä parantaa. Se ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään, että vain laajalla yhteistyöllä ja yhdessä keinoja etsimällä tavoite työllisyyden kohentamiseksi edelleen voidaan saavuttaa. Ei ole sijaa irtopisteiden hakemiselle, vaan kaikkien on tingittävä yhteisen hyvän eteen.