fbpx
Pääkirjoitukset

Täydet 12 pistettä sairaanhoitopiirille! – Miksi Kanta-Häme ei voisi näyttää esimerkkiä?

Jonkun on pattitilanteessa liikahdettava, jotta päästään päällä olevasta vakavasta uhkasta: sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisista. Ei tarvitse epäillä, etteivätkö ne voisi toteutua.
Polkupyöriä Kanta-Hämeen keskussairaalan seinän ja valaistun nimikyltin vieressä Hämeenlinnan Ahveniston mäellä. Kuva: Rauno Lahti
Polkupyöriä Kanta-Hämeen keskussairaalan seinän ja valaistun nimikyltin vieressä Hämeenlinnan Ahveniston mäellä. Kuva: Rauno Lahti

Suomalainen sairaanhoito elää veitsen terällä. Hoitoalan vahvat ammattiliitot Super ja Tehy tyrmäsivät viime viikolla työministeri Tuula Haataisen (sd.) asettaman sovittelulautakunnan kunta-alan pitkään ja poikkeuksellisen vaikeaan työriitaan tekemän sovintoesityksen. Muille kelpasi, hoitajille ei.

Hoitajajärjestöjen mukaan luvassa olleet palkankorotukset eivät auta korjaamaan hoitoalaa riivaavaa työvoimapulaa. Järjestöt pitivät kiinni vaatimuksestaan, jonka mukaan palkkaohjelman pitää olla paljon avokätisempi.

Sen jälkeen asiassa ei ole tapahtunut merkittäviä liikahduksia, paitsi yksi: Hoitoalan peli on kovaakin kovempaa! Se on tullut ilmi Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin tehtyä erinomaisen avauksensa ryhtyä neuvotteluihin suoraan hoitajajärjestöjen kanssa akuuteimman uhkan eli irtisanoutumisten torjumiseksi.

Superille ja Tehylle se sopii – toisin kuin ehkä olisi voinut ennakoida. Halua sopimiseen löytyy, oletettavasti myös laajemmin, mikä on erinomainen asia.

Sen sijaan kuntatyönantajat eli KT jopa tuomitsee sairaanhoitopiirin toiminnan, joka on työnantajaliiton näkökulmasta ilmeisesti vain erittäin epätoivottua sooloilua.

Pysähtyminen on taantumista. Täydet 12 pistettä sairaanhoitopiirille!

Jonkun on pattitilanteessa liikahdettava. Kun järjestöt ja hoitoalan kenttäväki ovat jo osoittaneet päättäväisyytensä, ei tarvitse ollenkaan epäillä, etteivätkö joukkoirtisanoutumiset voisi toteutua.

Valitettavasti marssijärjestys on asemastaan tarkalle työnantajaliitolle ilmeisen väärä. Niin paljon kuin työnantajapuolella puhutaankin yleensä paikallisesta sopimisesta, niin nyt on kysymys liian isosta asiasta, jotta ratkaisun avaimia annettaisiin epävarmoina pidettyihin paikallisiin käsiin.

KT:n toistaa samaa levyä: työnantajien rahat eivät riitä. Sen hokemisesta olisi jo vihdoin päästävä eteenpäin ja saatava jatkoksi selville: mihin ne työnantajan eli julkisen talouden rahat riittävät, jotta uhkaavalta – ja väistämättä kalliiksi koituvalta – katastrofilta vältytään. Suomi tarvitsee hoitajansa töihin!

Terveydenhuollon erittäin kriittinen siirtymäaika on oma vaikeuskertoimensa. Valtion rahoittamat hyvinvointialueet ovat parhaillaan valmistelussa ja aloittavat toimintansa vuodenvaihteessa. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä on lisäksi rakenteilla uusi Assi-sairaala. Palkkakiistaan on saatava kestävä sopu pikimmiten.

Tätä vauhtia paitsioon itseään ajavan KT:n mielestä “kansallista työkiistaa ei ratkaista paikallisesti”. Miten niin ei? Miksi Kanta-Häme ei voisi näyttää esimerkkiä?

Ennen toivottavasti pian alkavia neuvotteluja ei työnantajaliitolla sen paremmin kuin kenelläkään muullakaan ole hajua mahdollisen kantahämäläisittäin saavutettavan sovun hintalapusta.

Hullu ei ole se, joka neuvottelee, vaan se, joka tyrmää muidenkin yritykset.

Sairaanhoitopiirin pyrkimyksenä on kantahämäläisen sairaanhoidon turvaaminen, mikä on enemmän kuin kannatettavaa.

Menot