Pääkirjoitukset

Terrori-isku Helsingissä vain ajan kysymys?

Suojelupoliisin päällikön Antti Pelttarin mukaan terrorismin uhka on nyt suurempi kuin koskaan ennen – Suomessa (Yle 11.4.).

Mitä se käytännössä tarkoittaa? – Viranomaisten kohonnutta valmiutta ja paineita tehostaa empimättä tiedustelua sekä yhteistyötä terrorismin torjunnassa, mutta myös valtavan määrän kysymyksiä.

Tukholman autoisku havahdutti kysymään: milloin Helsingissä? – Vaikka ajatus tuntuu edelleen monin tavoin mahdottomalta, on se pystyttävä esittämään ääneen.

Muutoin suomalainen yhteiskunta on liian kovan paikan edessä, jos jotakin edes terrori-iskuun viittaavaa jossakin vaiheessa tapahtuu. Mediallakin on vastuunsa. On muistettava rauhallisesti asioiden mittasuhteet.

Dortmundissa pommit murjoivat jalkapallojoukkueen linja-autoa. On jopa todennäköistä, että vastaavia iskuja on tulossa lisää.

Äärijärjestö Isis on viime aikoina muuttanut taktiikkaansa. Kun taistelu Syyriassa ja monilla sen aikaisemmin hallitsemilla alueilla on hävitty, on tullut aika tehostaa iskuja Euroopassa. Vihan verkosto on tappiolle joutuessaan vaarallisimmillaan.

Organisoituneiden terroristisolujen lisäksi tilanne aktivoi monenlaisia yksityisyrittäjiä. Juuri kaikinpuolinen sekavuus, epätieto, pelko, anarkia ja yhteiskunnan militarisoituminen ovat terroristien tavoitteina. Siksi pelolle ei saa antaa valtaa.

Pahuuden kohtaamiseen on oltava valmis, vaikka pahin ei koskaan tapahtuisikaan.

Organisoitu terrori-isku Suomen kamaralla on kiistatta edelleen epätodennäköinen. Riski on täälläkin olemassa, mutta se on edelleen isompi Euroopan metropoleissa. Suomalaisiakin kohtaa edelleen suurin vaara Brysselin tai Pariisin katuvilinässä.

Kaaoksen käyttö valtapyrkimysten edistämiseksi ja raaka ihmisoikeuksien polkeminen eivät tunne rajoja. Terrorismia ruokkivat viha ja syrjäytyminen, siksi vihallekaan ei saa antaa valtaa. Paras vastavoima on yhteisöllisyys, niin korulauseelta kuin tuo kuulostaakin.

Saksa, Britannia ja Ranska, Venäjäkin ovat kantaneet jo vuosia osansa. Suomi on monessa mielessä edelleen neutraali pohjoinen maa, Ruotsin ja Venäjän välissä.

Se, mikä meillä koetaan tavalliseksi turvalliseksi elämäksi, on ylellisyyttä miljoonille ihmisille vain lyhyen matkan päässä Euroopasta.