Pääkirjoitukset

Terveyspalikat pahasti sekaisin

Hämeenlinnan kaupunki ajaa alas Hämeenlinnan Terveyspalvelut -liikelaitosta. Palikat ovat muutenkin sekaisin terveyspalveluissa.

Kuohunnan taustalla odotetaan lopullista tietoa sote-uudistuksesta, joka koskee monen muun asian ohella perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnjakoa.

Hämeenlinnassa näyttää olevan edessä paluu kaupungin suoraan, ilman välikäsiä hallinnoimaan perusterveydenhuoltoon. Pian on vain yksi terveyslautakunta, jos terveyspalveluiden johtokunta lakkaa olemasta. Kaupunginhallituksen rooli korostuu, mahdollisesti myös palveluiden käyttäjien ääni, mikä olisi enemmän kuin toivottavaa.

Ehdottomasti tärkein asia on se, että terveyskeskuksen asiakkaille ei tule hallinnollisesta muutoksesta päänvaivaa. Se on lupaus, jonka on pidettävä.

Johtamisen ongelmat heijastuvat valitettavasti yleensä läpi koko organisaation. Kun johto on sekaisin, on selvää, etteivät asiat muutenkaan ota sujuakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Hämeenlinnassa ei ole vuosiin päästy sopuun terveyspalveluiden palvelusopimuksesta.

Hämeenlinnan Terveyspalvelut -liikelaitos perustettiin vuoden 2009 kuntaliitoksen jälkeen suuressa uudistushuumassa. Tilaaja-tuottajamalli eli tiltu oli tapa, jolla kunnalliset palvelut järjestettiin.

Tiltun kahden osapuolen, tilaajan ja tuottajan vuoropuhelu on onnistumisen perusedellytyksiä. Terveyspalveluissa se ei toiminut.

Hallinnolliset tehtävät ja johtaminen eivät ole läheskään aina lääkäreiden vahvinta aluetta. Poliitikot määritelkööt suuntaviivat. Virkamiehet toimivat niiden mukaan, ja lääkäreille kuuluu lähinnä lääketieteellinen arviointi. Valitettavasti törmäyskurssi on yleensä pomminvarma, jos lääkäreitä johtaa joku muu kuin lääkäri.

Sekä yksityistäminen että palveluiden ulkoistus ovat edelleen tätä päivää. Palveluiden tuottajan nimellä tai organisaatiomuodolla ei ole väliä, kunhan kuntalaiset saavat niitä kattavasti ja tasapuolisesti. Käytännössä siihen ei päästä ilman toimintatapojen radikaalia muuttamista.

Hämeenlinnan Terveyspalvelut epäonnistui nimenomaan siinä, että se jäi välimalliksi: se on toiminut kunnallisen ja yksityisen hämärässä välimaastossa.

Tilaaja-tuottajamallin sisäänajovaiheiden pitää olla jo ohi. Terveyspalveluissa peli on vihelletty poikki. Seuraavaksi voi olla muiden palveluiden vuoro, vaikka mikään itsetarkoitus tiltun purkaminen ei ole. Kriittiseen tarkasteluun se nyt kuitenkin laajemminkin joutuu.

Tiltuun on kypsytty ainakin Oulussa, Rovaniemellä ja Tampereella. Paluu vanhaan ei ole aina välttämättä taantumista. Virheetkin on osattava myöntää.

Hämeenlinnan terveyspalveluissa on luovuttava järjettömistä nimityksistä kuten ”terveyshyötykanavasta” ja ”episodikanavasta”. Niiden merkitys ei avaudu, ei varsinkaan sairaalle ihmiselle. Paluu selvään suomeen edistää kansanterveyttä.