Pääkirjoitukset

Tiedot ja rahat kulkivat rajojen yli

Suomen poliittinen historia sotien jälkeen näyttäytyy melkoisena suhmurointina, kun pintaa vähän raaputtaa.

Maan tapana oli, että omille aatteille haettiin tukea rajojen yli idästä ja lännestä. Tuki oli poliittista ja taloudellista.

Viime viikon torstaina poliittisen historian professori Kimmo Rentola kohahdutti seminaariväkeä tulkinnallaan, jonka mukaan Max Jakobson ja Johannes Virolainen olisivat toimineet Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n tietolähteinä.

Niin valtiotieteen tohtori Mikko Majander kuin Kekkosen kauden ulkopolitiikkaan erikoistunut professori Timo Soikkanen eivät yllättyneet Rentolan tulkinnasta. Heillä on pitkälti samankaltainen näkemys.

Presidentti Urho Kekkosen asema vahvistui 1960-luvulla Kremlin ja KGB:n tuella. Kekkosella oli niin vahva ote vallasta, että lähes kaikkien merkittävien päätösten piti kulkea hänen kauttaan ja hänen siunaamana. Pullikoitsijoita ei siedetty.

Tällaista asemaa Max Jakobson ja Johannes Virolainen pitivät ongelmallisena, ja hakivat siihen vastavoimaa.

CIA ei tarjonnut ainoastaan poliittista selkeänojaa, vaan myös rahallista tukea. Rentolan mukaan Kekkosen vastainen siipi sai miljoona dollaria rapakon takaa.

Myös SDP:lle virtasi CIA-rahaa. Sitä oli helppo saada, koska Väinö Leskisen vielä 1960-luvun alussa edustama demarien asevelisiipi teki kommunismin vastaista työtä työpaikoilla ja järjestöissä. CIA:ta tukemiseen kannusti myös tieto SKP:n Neuvostoliitolta saamista jättituista. Arvioiden mukaan tuki oli kymmenesosa puolueen budjetista.

Rahan vastaanottaminen tiedustelupalveluilta oli laitonta. Rahaa salakuljetettiin rajojen yli, laskutettiin painotöistä ylihintaa, järjestettiin arpajaisia ja keräyksiä. Niiden tuottoihin voitiin sitten sotkea rajan yli tullut tuki.

Eniten esillä on ollut SKDL:n ja SKP:n rahavirta Kremlistä. Neuvostojohdolle oli kiusallista puolueen kahtiajako. Ja kun enemmistö tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen ja teki irtioton NKP:n jyrkkään linjaan, valui koko potti Taisto Sinisalon johtamalle vähemmistölle.

Enemmistön itsenäiseen ajatteluun vaikutti taloudellinen itsenäisyys. Koiton talon myynnistä saatu sata miljoonaa markkaa teki enemmistöstä Kremlin rahoista riippumattoman. Ainakin hetkeksi.

Täysin pitäviä näyttöjä siitä, miten pitkälle tietojenvaihdossa mentiin, ei ole. Soikkasen arvion mukaan Virolainen ja Jakobson liikkuivat enimmäkseen yleisellä tasolla. Laittomuuksiin ei professori tietojen vaihdossa usko. Sen sijaan suurien rahamäärien siirtelyä hän pitää todennäköisenä.

Yhdysvaltoja suurempi poliittinen intressi Suomessa oli idän suunnalla. Neuvostovastaisuus tiesi poliittisen uraputken sulkeutumista.

Siksi suhteiden hoito KGB:n ja Neuvostoliiton edustajien suuntaan oli, vapaasti tulkiten, ainakin ylivilkasta ja varomatonta.