Sotilastiedustelun päällikkönä toukokuussa aloittava prikaatikenraali Pekka Toveri on aikaisemmin toiminut muun muassa Panssariprikaatin komentajana. Kuva: Terho Aalto
Sotilastiedustelun päällikkönä toukokuussa aloittava prikaatikenraali Pekka Toveri on aikaisemmin toiminut muun muassa Panssariprikaatin komentajana. Kuva: Terho Aalto
Pääkirjoitukset

Tiedustelulakien Suomi on turvallisempi

Lakien hyväksymistä ja voimaantuloa ei ollut enää mitään järjellistä syytä lykätä, jos on ollut tähänkään asti. Tavallinen ihminen ei ikinä joudu tiedustelulakien kanssa tekemisiin.

Hallitus on kuollut ja kuopattu – eläköön hallitus! Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) jätettyä hallituksensa eronpyynnön ehdittiin jo arvioida, että romukoppaan lentävät soten mukana kaikki pitkään ajetut uudistukset.

Ei sentään. Arvio meni pieleen eli ylitulkintojen piikkiin.

Tarpeellisista tarpeellisimmat tiedustelulait olivat maanantaina vihdoin kaiken perustuslakivenkoilun jälkeen eduskunnassa ratkaisevassa toisessa käsittelyssä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) puhui jo karkeanpuoleisesti perustuslakitalebaneista, kun eduskunnan puhemiesneuvosto lähetti lait kuukausi sitten vihonviimeiselle sakkokierrokselle valiokuntiin.

Niinistö käytti nimitystä lakiesityksistä lähinnä yhteisöpalvelu Twitterissä kritiikkiä esittäneistä asiantuntijoista. Sosiaalisessa mediassa ei Suomen asioita päätetä.

“Talebanit” saivat aikaan lopulta lähinnä vain käsittelyn viivästymisen, eikä vahinkoa turvallisuudelle ehtinyt koitua.

Kriittisessä vaiheessa sekin olisi ollut mahdollista, jos lait olisivat siirtyneet yli vaalien.

Lakien hyväksymistä ja voimaantuloa ei ollut enää mitään järjellistä syytä lykätä, jos on ollut tähänkään asti.

Suomi on uusien tiedustelulakien ansiosta aikaisempaa turvallisempi paikka.

Viranomaistoiminnan luotettavuuskaan ei ole Suomessa vielä niin murentunut, että olisi syytä epäillä, ettei isoveljelläkin olisi valvojansa.

Tavallinen ihminen ei ikinä joudu tiedustelulakien kanssa tekemisiin. Jos joutuu, siitä on oikeus saada tietää tiettyjen pelisääntöjen mukaan.

Viestintäsalaisuutta ja perusoikeuksia ei ehdoin tahdoin rikota. Jokainen vastuullinen kadun tallaaja ymmärtää, että tilanne on toinen, jos jotakuta on syytä epäillä turvallisuutta vakavasti vaarantavasta toiminnasta.

On järjetöntä pään puskaan piilottamista ajatella, ettei syrjäinen ja pieni Suomi muka kiinnostaisi kansainvälisiä “valtiollisia” ja “ei-valtiollisia toimijoita”, joiden tarkoitusperät ovat kaikkea muuta kuin hyvät.

Viranomaisilla on oltava tiedustelussa yhtäläiset työkalut kuin on muissakin maissa. Kansainvälisiin kärhämiin Suomen ei pidä lähteä, vaan ainoa päämäärää on yhteinen turvallisuus.