Pääkirjoitukset

Totuuden puhujalla

Britannian Yhdysvaltain suurlähettiläs Kim Darrochi antoi rehellisiä arvioita asemamaansa politiikasta. Rehellisyys oli liikaa. Hän sai lähteä.
Trumpin hallinnon arvostelu salaisessa asiakirjassa ei ollut Yhdysvaltojen presidentin mieleen. Kuva: Chris Kleponis / POOL
Trumpin hallinnon arvostelu salaisessa asiakirjassa ei ollut Yhdysvaltojen presidentin mieleen. Kuva: Chris Kleponis / POOL

Suurlähettiläs Kim Darroch on kokenut ja arvostettu työssään. Muun muassa Britannian pääministeriksi pyrkivä oikeistopopulisti Boris Johnson sanoi Darrochin olevan huippudiplomaatti.

Huippudiplomaatin tavoin hän hoiti myös työnsä ja raportointinsa ulkoministerille. Ongelma tuli siitä, että Yhdysvaltojen hallinnon kannalta äärimmäisen ikävät, luottamuksellisiksi tarkoitetut asiakirjat, vuotivat julkisuuteen.

Darroch kuvaili raportissaan Trumpin hallintoa muun muassa toimintahäiriöiseksi, kömpelöksi ja kyvyttömäksi. Vastaavia viestejä on toki tullut myös Trumpin hallinnon sisältä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump reagoi vuotoon tyylilleen ominaisesti. Sen sijaan, että hän olisi arvostellut Britannian hallintoa vuodosta sinänsä, hän otti maalitaulukseen Darrochin.

Hän puhui sekopäisestä ja tyhmästä Britannian suurlähettiläästä, joka ujutettiin Yhdysvaltoihin.

Britannian pääministeri Teresa May sanoi ensialkuun, että Darrochilla on hänen täysi tukensa, ja että viranomaisten tulisi aina antaa suoria ja rehellisiä arvioita.

Britannia Mayn johdolla pyysi vuotoa anteeksi, mutta Trump ei juuri anteeksipyyntöjä noteerannut, vaan esitti nuo moitteensa anteeksipyynnön jälkeen.

Darroch teki omat johtopäätöksensä ja ilmoitti eroavansa. Omaehtoinen ratkaisu oli varmasti helpotus Britannian hallinnolle. Ilman omaa eroilmoitustaan hallinto olisi joutunut vaikeaan tilanteeseen.

Trump ilmoitti taannoisella vierailullaan saarivaltakuntaan, että Yhdysvalloilla ja Britannialla on mahdollisuus tehdä merkittäviä kauppasopimuksia ja lieventää brexitin mahdollisesti aiheuttamia ongelmia.

Britannialla ja Yhdysvalloilla on ollut erityissuhde niin poliittisesti kuin kaupallisestikin. Omaa kieltään sen merkityksellisyydestä viestii laaja keskustelu vuodosta ja sen mahdollisista haitoista Britannialle.

Tapahtuma antaa viitteitä myös siitä, miten yksittäinen maa, jopa Britannia, joutuu täysin altavastaajan asemaan, kun kauppapolitiikkaa perustuu enemmän kahdenvälisiin diileihin kuin kansainvälisiin sopimuksiin.