Pääkirjoitukset

Tuloratkaisun kaatuminen ottaa koville

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt eivät päässeet yhteisymmärrykseen tuloratkaisusta. Etenkin työntekijäpuolen neuvottelijoita lopputulos harmitti.

Paljon ilmapiiristä kertoo se, että SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja Matti Tukiainen vihjaili Uuden Suomen blogissaan Elinkeinoelämän keskusliiton tienneen etukäteen yhteisöveron laskemisesta 4,5 prosenttiyksiköllä.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) vastasi, että täyttä puppua.

Kataisen ja muiden hallitusten jäsenten on helppo vyöryttää Tukiaisen eteen faktat: yhteisöveron laskemisesta päätettiin vasta sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolet olivat ilmoittaneet, ettei sopimusta synny.

Myös keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen puuttui aiheeseen ja veti esiin Kataisen ja EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen likeiset välit. Häkämieshän oli ennen EK:n pestiään hallituksen elinkeinoministeri ja Kataisen puoluekaveri.

Jo lähtökohta siihen, että Häkämies olisi saanut Kataiselta tietoja yhteisöveron laskemisesta, vaikuttaa mahdottomalta. Hallituksessa istuu kuuden eri puolueen edustajia. Etenkin SDP:llä on läheiset välit SAK:n suuntaan.

Sitä riskiä ei kukaan tervejärkinen poliitikko ota, että lähtisi tällaisessa tilanteessa kuiskuttelemaan tietoja hallituksen keskeisimmästä päätöksestä yhteisesti sovitun linjan vastaisesti.

Tiilikaisen mielestä kuvaan sopii hyvin tietojen vuotaminen. Hän veti esiin hallituksen ongelmat puoliväliriihen tulosten tiedottamisesta. Ne tulivat vajavaisina ja pahasti viipeellä.

EK on koko ajan vetänyt tiukkaa nollalinjaa korotuksissa. Eikä työnantajapuoli ole missään vaiheessa antanut periksi. Vaikuttikin vahvasti siltä, ettei EK:lla edes ollut aitoa halua keskitettyyn ratkaisuun, vaan se haluaa ratkaista palkankorotukset liittotasolla ja yhä enemmän paikallisesti.

Hallituksen ja työntekijäpuolen toiveeseen keskitetystä sopimisesta vastattiin enemmänkin muodon vuoksi.

Suomen talouden kannalta on harmillista, ettei edes näin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa päästy yhteisymmärrykseen. Suomi olisi tarvinnut kipeästi ratkaisun, jolla kohennetaan taloutemme ennustettavuutta, edistetään kilpailukykyä ja työllisyyttä.

Liittotasolla sopiminen menee pelkäksi nimellispalkoista kiistelyksi ja työtaisteluiden uhka kasvaa. Tulehtunut tilanne työmarkkinoilla ei suinkaan helpota ratkaisuihin pääsyä. Muutamat liittojohtajat ovatkin jo puhuneet lakonuhkista.

Aikaisemmasta sopimushistoriasta ei juuri löydy esimerkkejä siitä, että liittotasolla olisi päästy kokonaistalouden kannalta hyvään tulokseen. Päinvastaisia tuloksia löytyy kosolti.

Vaikeudet ovat yleensä yhdistäneet Suomea ja suomalaisia. Nyt ei kriisitietoisuus ole riittävän laajaa ja syvää tai sitten olemme astuneet uuteen aikaan, jossa saalistetaan vain pikavoittoja kokonaisedun kustannuksella.