Pääkirjoitukset

Tulvia vastaan voidaan vain rimpuilla

Lumisen talven ja harvinaisen pitkään jatkuneiden yöpakkasten jälkeen koitti vesikelikevät. Loppuviikon vuolaat vesisateet saivat aikaan tulvahälytyksen jokien varsilla.

Kolmostie oli poikki Etelä-Pohjanmaan Jalasjärvellä Kyrönjoen latvoilla normaalisti rauhallisena virtailevan Jalasjoen vyöryessä yli äyräidensä. Miesmuistiin ei valtatietä ole katkaistu tulvan takia. Kiertotiekin järjestyi vain hyvällä onnella, kun tulvajärvi nousi ”sopivaan” paikkaan.

Jalasjoen tapaus on tyypillinen: kun korkeuseroja ei maastossa ole nimeksikään, vesi yltää erittäin kauas uomasta.

Viikonvaihteeksi on luvassa sen verran poutaa, että pahin vedennousu saattaa olla toistaiseksi ohi.

Ensimmäinen, eikä niinkään turha opetus tämänkeväisistä tulvista kuuluukin, että elämme edelleen ja jopa enenevässä määrin sääilmiöiden armoilla.

Säälle ei voi mitään, ja kaikki hyvätkin yritykset ovat lähinnä vain rimpuilua tutkainta vastaan. Kansa tietää tämän vesi-insinöörejä paremmin. Niinpä tulviin on perinteisesti liittynyt huolta helpottavaa huumoria.

Takavuosina linja-autojen kuljettajat suunnistivat lakeudella läpi tulvajärvien opasteenaan vain puhelinpylväät. Nyt ei ole niitäkään. On vain kännykkäverkon linkkimastoja siellä täällä.

Nyt eivät kuitenkaan suupieliä riitä nostamaan ylöspäin edes muistikuvat viime kesänä Pohjanmaan joissa lilluneista rehupaaleista.

Se on vakava paikka, kun vesi pääsee valloilleen kaikista tulvasuojelutoimista huolimatta.

Jokien pengerryksiin ja perkaukseen, oikaisu-uomien rakentamiseen ja vesistöjen säännöstelyyn on käytetty runsaasti voimavaroja.

Varsinkin Pohjanmaalla on mietitty päät puhki, miten saada joet käyttäytymään halutulla tavalla, mutta niin vain ”paisunnoista” ei ole päästy. Ne ovat lähinnä vaihtaneet vain paikkaa.

Kaikki vahinkoja kärsineet eivät ole vielä saaneet valtiolta edellisiäkään tulvakorvauksia. Vakuutusten on tietysti syytä olla kunnossa, mutta kuten ei valtio, niin eivät vakuutusyhtiötkään korvaa automaattisesti mitään.

Vahingot ovat usein erittäin vaikeasti arvioitavissa. Kiinteistöissä veden kastelemat rakenteet eivät kuivu välttämättä ikinä entiselleen.

Vahingoista ei ole myöskään viisastuttu. Kunnat ovat saaneet kaavoittaa asuinalueita tulvaherkille alueille. Aivan liian usein kaunis jokimaisema on sumentanut silmät.

Jokivarsiasutuksella on vuosisataiset perinteet. Harvoin on kuitenkin nähty, että vesi nousisi lähellekään vanhoja rakennuksia.

Olisi viisautta rakentaa ympäröivää maastoa korkeammalle paikalle tässä peltokaavoituksen luvatussa maassa.

Sekin pitäisi tietää, ettei jokiuomaa saa ahdistaa liian kapeaan rakoon. Vesi löytää tiensä ja ottaa oman tilansa, mikä on toistuva ilmiö Vantaajoen latvoilla Riihimäellä.