Pääkirjoitukset

Tuomarien urakkapalkkauksessa omat vaaransa

Kansalaisten valinnanmahdollisuudet laajenevat julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle, mikäli kokeneen juristin, helsinkiläisen varatuomarin Matti Norrin ehdotus asianosaisten mahdollisuudesta valita itse tuomari käräjillä käsiteltävään asiaansa saa tuulta siipiensä alle.

Tällä hetkellä suomalaisilla on jo mahdollisuus valita haluamansa terveyskeskus ja kokeilujen jälkeen ilmeisesti myös julkinen sairaala jokainen mielitekojensa mukaan. Monissa Suomen kunnissa on jo pitkään ollut käytössä myös omalääkäri -järjestelmä.

Varatuomari Norrin ehdotus loisi Suomeen oma tuomari -järjestelmän ja on selvää, ettei ajatus saa jakamatonta kannatusta. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) ampui sen tuoreeltaan alas. Ministeri korostaa tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuutta.

Norrin on aivan oikeassa arvostellessaan oikeudenkäyntien hitautta. Asianosaisille on kohtuutonta, että oikeusjuttujen ratkaisut kestävät jopa vuosia. Jos käräjäoikeuksien ratkaisuista valitetaan ylempiin oikeusasteisiin, niin kuin hyvin usein menetellään, lopullinen päätös tulee vasta monen vuoden päästä.

Joskus kierros kestää niin pitkään, että asianosaiset ovat saattaneet jo kuolla tai ratkaisu on menettänyt merkityksensä kiistan osapuolille. Oikeusistuimiamme vaivaava juttujen pitkäkestoisuus on tiedossa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, joka on antanut Suomelle useita langettavia tuomioita ja määrännyt asiaosaisille maksettavaksi korvauksia liian pitkäksi venähtäneen käsittelyn vuoksi.

Tällä hetkellä tuomarit saavat kiinteätä kuukausipalkkaa toisin kuin vielä 1980-luvulla. Silloin oikeusistuinten jäsenillä oli kiinteä kuukausipalkka, mutta ansiot karttuivat huomattavasti sen mukaan, kuinka paljon juttuja ratkaistiin. Norri ehdottaa paluuta vanhaan, jos tuomarin valinta ei käy päinsä.

Urakka- tai provisiopalkka mitä ilmeisimmin nopeuttaisi juttujen käsittelyä, mutta siinä piilee myös vaaroja. Etenkin yksinkertaisten näköisten oikeustapausten syvällinen ja huolellinen käsittely saattaisi vaarantua, jos tuomarit nuijisivat päätöksiä kuin liukuhihnalta vain tukeva tilipussi mielessään. Pahimmillaan tuomioiden urakointi vaarantaisi kansalaisten oikeusturvan ja tasa-arvon ja asettaisi tuomioistuinten riippumattomuuden vähintään kyseenalaiseksi.

Mikäli riitajuttujen osapuolet voisivat valita tuomarin yhdessä, monissa tapauksissa pää olisi auki sopuun jopa ilman oikeusistuinkäsittelyä. Raskaita käräjiä keveämpi menettely, sovittelu tai välimiesoikeus, vähentäisivät käräjäoikeuksien työpaineita tuntuvasti. Näin niille jäisi aikaa ja voimavaroja monimutkaisten ja työläiden juttujen työstämiseen.

Mitään keinoja oikeuden myllyjen nykyistä nopeampaan kiertoon ei kannata suoralta kädeltä vähätellä, saati ampua alas. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu sekin, etteivät päätökset kestä kohtuuttoman pitkään.