Pääkirjoitukset

Turha tahra kenraalin kilpeen

Viimeisiä kuukausiaan puolustusvoimien komentajana työskentelevä kenraali Ari Puheloinen on joutunut ilmeisen tahtomattaan ja yllätyksekseen kielteiseen julkisuuteen ylisuuresta vuokratuestaan. Puolustusvoimat eli Puheloisen työnantaja maksaa vuokratukea 49 prosenttia virka-asunnon vuokrasta, vaikka vuonna 2009 tehdyn päätöksen mukaan tuki on vain 35 prosenttia. Päätös uudistettiin samansisältöisenä vuonna 2012.

Puolustusvoimien komentaja ei luonnollisestikaan voi asua missä tahansa kerrostalokaksiossa tai rivitalohuoneistossa monestakaan syystä. Korkeaan virkaan liittyy aina sellaisia edustustehtäviä ja -tilaisuuksia, joiden luontainen pitopaikka on virka-asunto eli komentajan koti.

Komentajan henkilökohtaisen ja valtakunnan turvallisuuden takia asuinpaikalla on väliä, sillä kaikki mahdolliset riskit on kyettävä ennakolta eliminoimaan mahdollisimman huolellisesti.

Niin kenraali Puheloinen kuin puolustusministeriön virkamiesjohto, joka päätti vuokratuesta, ovat olleet kovin vaitonaisia. Puolustusministeri Carl Haglund (r.) ei maanantaina kieltänyt virheellistä menettelyä. Sen sijaan ministeri vakuutteli vuolaasti, että Puheloisen seuraajan, ehkä kesän alussa nimitettävän uuden puolustusvoimien komentajan mahdollisissa vuokra-asioissa noudatetaan tehtyjä päätöksiä. Virheellisiä ratkaisuja ei enää muutaman kuukauden takia avata ja korjata asianmukaisiksi.

Kenraali Puheloisen väärin perustein maksettu vuokratuki ei taloudellisesti ole armeijalle merkittävä, tuskin komentajalle itsellekään, mutta kysymys on mitä suurimmassa määrin periaatteesta. Pitävätkö yhteiset sopimukset vai katsotaanko niitä läpi sormien?

Puolustusvoimien komentaja ei ole ainoa korkeassa asemassa oleva suomalainen, joka on viime vuosina kompuroinut asuntoasioillaan. Puolustusministeri Stefan Wallin (r.) joutui selittelemään asuntokauppojaan Åbo Akademin kanssa ja korkeimman oikeuden presidentin Leif Sevónin epäiltiin maksaneen aivan liian vaatimatonta vuokraa laatuasunnostaan. Finnairin pääjohtajan Mika Vehviläisen ja eläkevakuuttaja Ilmarisen välisiä kiinteistökauppoja arvioitiin ministereitä myöden erityisen kriittisesti. Tuoreessa muistissa on myös Kuntien eläkevakuutusyhtiön Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen äkkilähtö työpaikastaan. Se liittyi osittain myös työsuhdeasuntoon, siitä maksettuun veroon ja kalliiseen remonttiin.

Varoittavia esimerkkejä siitä, että työ- tai virkasuhteen tuomista eduista pitää olla erityisen tarkka, on varmasti riittävästi. Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut entistä läpinäkyvämpi ja erilaisten etuuksien saajien on oltava tarkkana. Sitä vaaditaan kaikilta kansalaisilta, mutta erityisesti korkeissa asemissa olevilta.

Selitykseksi ei riitä, että sopimukset ja päätökset ovat muiden ihmisten laatimia ja hyväksymiä. Tavalla tai toisella henkilökohtaisten etuuksien on kestettävä julkinen ja myös kriittinen tarkastelu. Asianomainen ei voi kokonaan sivuuttaa henkilökohtaista vastuutaan niiden asianmukaisuudesta.

Päivän lehti

30.5.2020