Pääkirjoitukset

Turhaa matikan pänttäämistä...

 

Ei vielä niin vanha, etteikö jotain uutta oppisi. Kuntavaalien pyörteissä alitajuntaan pusertui pari ajatusta, joista voi olla jopa hyötyä loppuelämän aikana.
 
Ensimmäinen oppi tuli matematiikasta. Nyt sai huomata, että keskikoulun yläluokilla saamani matikan ehdot menivät ihan hukkaan, vaikka silloinen ope toista väitti. 
 
Matemaattinen päättelykykyni joutui todelliselle koetukselle, kun maan terävin poliittinen kärki väitti saavuttaneensa voittoja kuntavaaleissa. Samaan aikaan puolueen kannatusluvun edessä oli ihan selkeä miinusmerkki. Puolueen saaman äänimäärän lasku olikin vaalivoitto.
 
Samaiset puoluepenaalin terävimmät kynät viestivät, että toisen puolueen seitsemän prosenttiyksikön menestys olikin selvä tappio! Miinus on plussaa, plussa miinusta?
 
Matikkataidot ovat koetuksella myös tulevissa Hämeenlinnan luottamushenkilöneuvotteluissa. Alkumetreillä jokaisella puolueella tuntuu olevan oma tapa soveltaa lukuja.
 
En aio suorittaa enää matikan ehtoja!
 
Toinen oppi tuli ihmisten käyttäytymisestä. Viimeisen parin kuukauden aikana olen päässyt läheltä havaitsemaan, että aikaisemmin järkevinä pitämäni ihmiset käyttäytyvät vaalien aikana ihan pöljästi, idioottimaisesti!
 
Vaalitohinassa rikotaan entisiä ihmissuhteita, haukutaan entinen kaveri alimpaan sarvipäisten lämmitystilaan, nimitellään naapurin rouvaa ilotyön ammattilaisiksi…
 
Omalle kohdalle sattui myös episodi, johon en ole aikaisemmin törmännyt. Joku hämeenlinnalainen valopää lähetti toimitukseen ”virallisen näköisen” kirjeen poliittisen puolueen nimissä. Olipa ryhmän lisäksi kirjeen lähettäjiksi nimetty pari henkilöäkin.
 
Sisältö oli rakennettu huolella myös ”virallisen” oloiseksi. Kirjeessä esitettiin hyvin kohteliaasti ja perustelleen kaikenlaisia toimenpiteitä, jos muut lähestyvät toimitusta samaisen puolueen ehdokkaina.
 
Vain yhtä puuttui – allekirjoitus.
 
Säälittävää.

Päivän lehti

5.4.2020