Pääkirjoitukset

Turkin keskiluokka lähti kaduille

Kohta viikon jatkuneissa rajuissa mielenosoituksissa Turkissa kuoli tiistaina kaksi ihmistä, toinen poliisin ampumaan luotiin, toinen jäätyään auton alle. Kansa oli alkuun kaduilla maan suurimmissa kaupungeissa Ankarassa ja Istanbulissa, mutta viime päivinä mielenosoituksia on ollut myös maakuntakaupungeissa.

Poliisi on turvautunut koviin otteisiin, muun muassa vesitykkeihin ja kyynelkaasuun, hajottaakseen katumellakat. Mielenosoittajat ovat puolestaan aseistautuneet seipäin ja kivin. Autoja ja rakennuksia on palanut nujakoinnin yhteydessä.

Protestit saivat alkunsa viime viikolla, kun joukko mielenosoittajia kokoontui Istanbulin Taksimin aukiolle vastustamaan kaupungin suunnitelmia rakentaa osittain puiston paikalla uudisrakennus.

Puiston puolustaminen ei ole suinkaan ainoa syy Turkin levottomuuksiin. Maata johtaa konservatiivien hallitus pääministerinään Recep Tayyip Erdogan. Hänen johdollaan on käynnistetty monia mittavia rakennushankkeita kasvavien kaupunkien tarpeisiin ja niiden liikenneongelmien ratkaisemiseksi.

Mielenosoittajien mielestä miljardiurakat hyödyntävät ensisijaisesti maan valtapuoluetta kannattavia yrityksiä. Kymmenen vuotta vallassa ollut AKP-puolue on vallantäyteydessään unohtanut demokratian pelisäännöt eikä kuuntele lainkaan vastakkaisia mielipiteitä.

Tilanne pahenee Turkissa, kun maan julkisten alojen ammattiliitot julistivat kaksipäiväisen lakon tukeakseen mielenosoittajia.

Pääministeri Erdogan puolueineen nauttii edelleen turkkilaisten vahvaa kannatusta, viimevuotisissa parlamenttivaaleissa se sai yli 50 prosentin kannatuksen. Hallitus ei ole toistaiseksi reagoinut muutoin kuin lähettämällä poliisit kaduilla palauttamaan järjestystä. Jos lakot ja mellakointi jatkuvat vielä kovin pitkään, on selvää, että hallituksen on tavalla tai toisella tultava ulos kuorestaan.

Toistaiseksi Turkin levoton tilanne on leimallisesti maan sisäpoliittinen ongelma, jolla ei ainakaan vielä ole ollut havaittavia kansainvälisiä vaikutuksia maan ulkosuhteisiin.

Turkki on jo monen vuoden ajan käynyt neuvotteluja Euroopan unionin jäsenyydestä. Maa hyväksyttiin jäsenehdokkaaksi Helsingin huippukokouksessa vuonna 1999 ja neuvottelut käynnistyivät vuonna 2005. Tuolloin arveltiin jäsenyyden olevan mahdollista vuonna 2015, mutta nyt ei siltä näytä.

EU:n kynnys on korkea Turkille monestakin syystä. Maan ihmisoikeustilanne etenkin kurdivähemmistön kohtelun takia ei täytä EU:n kriteereitä. Ristiriitoja on myös Kreikan ja Turkin kesken jaetun Kyproksen takia. Varmaa on sekin, etteivät viime päivien väkivaltaisuuksiksi äityneet mielenosoitukset ainakaan tasoita maan tietä kohti EU:n jäsenyyttä.

Kansainväliset arvioitsijat ovat luonnehtineet Turkin tilannetta muutama vuosi sitten Tunisiasta alkaneen, Välimeren rantoja edenneen arabikevään jatkumoksi. Erona siihen on se, etteivät Turkin hallitusta ole kaatamassa ääri-islamistit vaan maallistunut keskiluokka, jonka mielestä nykyhallinto vie liikaa maata kohti islamilaisuutta.