Pääkirjoitukset

Turkin puhdistuksilla on totalitarismin kaiku

Viikonvaihteen vallankaappausyritys tukahtui, mutta isot voimat käyvät yhä kamppailua Turkissa. Tappiolle jäivät nykyaikaisen Turkin perustajan Kemal Atatürkin maallistunutta järjestelmää ja samalla demokratiaa kannattavat voimat.

Vallankaappausyrityksen suuri voittaja on sitä vastoin islamistitaustainen presidentti Recep Tayyip Erdogan, joka oli ilmeisen hyvin valmistautunut kaappaukseen, niin hyvin, että tapahtumia on pidetty jopa hänen järjestämänään lavastuksena. Lisäksi kaappausyrityksestä hyötyy vain hän.

Miesluvultaan maailman vahvimpiin kuuluva Turkin armeija on perinteinen poliittinen voimatekijä, eikä ole koskaan kaihtanut vallankaappauksiakaan.

Armeijaa on pidetty erittäin yhtenäisenä, mutta nyt se on kuitenkin pahasti jakaantunut. Yhtenäisenä se olisi kaapannut tahtoessaan vallan.

Nyt kävi toisin, koska Erdoganin nimiin vannova islamismi on vallannut alaa myös armeijan riveissä. Kahtiajaon seuraukset olisivat voineet olla myös paljon pahemmat: ääritapauksessa tuhoisa sisällissota.

Presidentti Erdogan on kasvattanut valtaansa, eikä kaihda keinoja asemansa pönkittämiseksi. Se vääjäämättä erkaannuttaa Turkkia länsimaista.

Tätä tietä Turkkia ei voi koskaan ottaa mukaan Euroopan unioniin, jonka perustana on ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden kunnioittaminen.

Tuhansien ihmisten poliittiset pidätykset ovat jyrkästi tuomittavia. Vastaavilla puhdistuksilla ja henkilöpalvonnalla on vertailukohtansa synkimmässä Stalinin ajan historiassa.

Poliittisten vastustajien kutsuminen ”virukseksi, joka on kitkettävä”, ei viittaa mihinkään muuhun kuin totalitarismiin, jossa hyväksytään vain johtajan kanssa samanmieliset.

Mielipide tai poliittinen suuntautuminen ei voi olla kestävä peruste vapaudenriistolle. Kaiken karmeuden huipuksi Turkissa lisääntyvät vaatimukset kuolemanrangaistuksen palauttamiseksi.

Erdogan on saanut kiistatta Turkissa myös paljon hyvää aikaan, mutta kalliina hintana ovat olleet räikeä henkilönpalvonta ja toisinajattelijoiden sulkeminen vankilaan.

Yhteiskunnallisten muutosten suunta on turkkilaisten vapaa valinta. Sitä ei voida ratkaista asein tai pakkovallalla, vaan pelkästään demokratian pelisääntöjen mukaisesti.

Päivän lehti

1.6.2020