Pääkirjoitukset

Turkki käy kauppaa syyrialaisten hädällä

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan oli Euroopan unionille tärkeä ja kunnioitettu vieras. Brysselin sydämellisen julkisivun takana ovat kuitenkin ikivanhat valtapoliittiset asetelmat.

Syyrian humanitäärinen katastrofi on – kaikessa karuudessaan – jopa onnenpotku presidentti Erdoganille.

Turkki on muodollisesti toiminut vastuullisen naapurin tavoin avatessaan rajansa hädänalaisille. Turkissa on peräti kaksi miljoonaa Syyrian pakolaista. Tuo kaikki on vain pintapuolista kuvaa turkkilaisten toiminnasta. He ovat monien tietojen mukaan myös päävastuussa ihmissalakuljetuksesta.

Presidentti Erdogan vaati päättyneellä Belgian-vierailullaan EU:lta myönnytyksiä vastineeksi Syyrian pakolaisongelman hoidosta. Turkki harrastaa härskiä kaupankäyntiä inhimillisen hädän kustannuksella.

TURKIN VANHAT VALTTIKORTIT ovat kestävää laatua: Ensimmäinen on maantieteellinen asema puskurivaltiona Euroopan ja Lähi-idän kriisipesäkkeiden välissä. Nato-maa Turkin armeija on vahva ja miesluvultaan erittäin suuri.

Turkki on elintärkeä jäsen Yhdysvaltain johtamassa läntisessä liittokunnassa. Ei ole sattumaa, että Nato reagoi erittäin voimakkaasti, kun Venäjä – todennäköisesti tahallaan – loukkasi Turkin ilmatilaa meneillään olevan Syyrian operaationsa yhteydessä.

TURKILLA ON PITKÄ ja vaivalloinen tie kohti EU-jäsenyyttä – on ollut jo kauan. Jäsenyysanomuksensa maa jätti jo vuonna 1987, ja neuvottelut alkoivat kymmenen vuotta sitten. Niissä ei ole tapahtunut käytännössä mitään itsevaltaiseen asemaan kaiken aikaa pyrkineen presidentin ja häntä tukevan vanhoillis-islamilaisen AKP-puolueen valtakaudella.

Turkki on yhä aivan toista maata Eurooppaan verrattuna. Erdoganista rakennetaan henkilökulttia, mikä ei sovi eurooppalaiseen demokratiakäsitykseen. Mielipiteenilmaisun vapaus, vähemmistöjen, etunenässä kurdien sorto ja monet muut perustavaa laatua olevan asiat ovat aivan liikaa retuperällä.

Turkkilaiset ovat jo aikoja sitten havahtuneet tilanteeseensa. AKP ei kyennyt kesäkuun parlamenttivaalien jälkeen muodostamaan toimivaa hallitusta. Presidentille jäi ainoaksi ratkaisuksi järjestää uudet vaalit marraskuussa. Niissä menestyäkseen AKP tarvitsee EU:lta ostettavia myönnytyksiä.