Pääkirjoitukset

Turkki loittonee EU-jäsenyydestä

Tunisian vallankumouksesta muutama vuosi sitten alkaneen arabikevään liikkeelle sysäämät taistelut ovat edenneet Välimeren etelärantaa pitkin jo Turkkiin saakka. Maan ilmavoimat pommittaa ääri-islamilaisen Isisin tukikohtia, ja on aktivoitunut myös jo vuosikymmeniä kestäneessä sodassaan kurdeja vastaan.

Arabikevään jäljiltä muun muassa Libya ja Egypti ovat edelleen kaaoksessa. Syyriassa on käyty veristä sisällissotaa jo kolmatta vuotta. Irakissa taistellaan useilla rintamilla ja nyt aktiivisiin sotatoimiin osallistuu myös Turkki.

Maa sai operaatioilleen Naton hyväksynnän. Puolustusliitto tulkitsee, että sen jäsenmaa on oikeutettu puolustautumaan hyökkääjiä vastaan.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg suorastaan rohkaisi Turkkia sen taistelussa Isistä vastaan. Samalla hän tosin varoitti iskuista kurdikapinallisia kohtaan, koska ne voivat vaarantaa vuosia kestäneet, mutta verkkaisesti edenneet rauhanneuvottelut.

Äärimmäisen väkivaltainen Isis koetaan laajasti vakavaksi uhaksi Lähi-idän rauhanpyrkimyksille, siitä on tullut yhteinen vihollinen. Sen eteneminen on pysäytettävä ja terroristijärjestö on tuhottava keinoja kaihtamatta.

Turkki ja sitä avoimesti tukeva Nato ovat ajautuneet osapuoliksi epämääräiseen sotaan. Tilanne on vaarallinen, koska taistelut ja etenkin terrori laajenevat helposti.

Pyrkimyksiä Isisin nujertamiseksi ja siitä vapaan turvavyöhykkeen raivaamiseksi Turkin ja Syyrian rajaseudulle tarjotaan pommitusten oikeutuksiksi. Rauhanneuvotteluista Isisin kanssa tuskin koskaan tulee mitään, mutta puheyhteyttä kurdien kanssa ei pitäisi katkaista.

Turkki on ollut virallinen hakijamaa Euroopan unionin jäseneksi jo 14 vuoden ajan. Into on kuitenkin laantunut puolin ja toisin. Neuvotteluja hiersivät pitkään muun muassa ihmisoikeudet ja Kyproksen tilanne.

Turkki ei halunnut tunnustaa saaren kreikkalaisen eteläosan hallintoa, mikä määriteltiin EU:ssa kynnyskysymykseksi. Tällä hetkellä jäsenyyden esteitä on olemassa kosolti enemmän.

Valtaosa turkkilaisista on jäsenyyttä vastaan eikä EU:ssakaan ole enää sen lämpimiä kannattajia. Pommitukset eivät millään tavalla lisää mielenkiintoa Turkin jäsenyyttä kohtaan.

Siksi olisi sovelias aika virallisesti päättää neuvottelut ja palata asiaan, jos tilanne niin sallii.