fbpx
Pääkirjoitukset

Turkki pelaa härskiä peliä omaksi edukseen

Kun muut hakevat hartaasti rauhaa Eurooppaan, Erdogan uhkaa uusilla sotatoimilla Syyriassa! Tämä on turkkilaista arvotonta kaupankäyntiä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä.
Presidentit Sauli Niinistö ja Recep Tayyip Erdogan kättelivät ensin mainitun Turkin-vierailulla Ankarassa lokakuussa vuonna 2015. Kuva: Martti Kainulainen
Presidentit Sauli Niinistö ja Recep Tayyip Erdogan kättelivät ensin mainitun Turkin-vierailulla Ankarassa lokakuussa vuonna 2015. Kuva: Martti Kainulainen

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemukset avasivat ison pelikentän Nato-maa Turkin presidentille Recep Tayyip Erdoganille.

Yhdysvallat ja puolustusliiton muutkin jäsenmaat liputtavat nopean jäsenyysprosessin puolesta, mutta Erdogan asettaa ehtoja, jotka ajavat vain hänen oman kovaotteisen hallintonsa etuja.

Pitkän vaatimuslistansa vakuudeksi presidentti esitti maanantaina uhkauksen, jonka mukaan Turkki on aloittamassa uuden sotilasoperaation Syyriassa – aikaisempien jatkoksi, mikä kuvastaa Erdoganin toiminnan yksisilmäisyyttä. Sitä ei ohjaa mikään muu kuin oma etu.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden tavoitteena on turvallisuuden lisääminen. Turkki ei sille korvaansa lotkauta, vaan on valmis jatkamaan rajua voimapolitiikkaansa omalla tahollaan. Juuri tämän voimapolitiikan – kurdikansan jo erittäin pitkään jatkuneen vainoamisen – vuoksi Suomi on rajoittanut aikoinaan asevientiään maahan. Se on kuitenkin vain pieni sivujuoni.

Oikeusvaltioperiaatteet eivät Turkissa toteudu EU:ssa edellytettävällä tavalla, kuten eivät myöskään aivan yleisetkään ihmisoikeudet.

Suomi ja Ruotsi eivät voi tinkiä periaatteesta, jonka mukaan Turkki ei voi mitenkään kohdella kaikkia kurdeja terroristeina. Ihmisoikeuksien arvo on jakamaton, eikä kurdikansaa voi käyttää kauppatavarana.

Omalla kolkallaan Turkki on Natolle tärkeä jäsen ja käyttää asemaansa häikäilemättä hyväkseen. Historiassaan Turkki on osoittanut, että selkkaus voi puhjeta vaikka toisen Nato-maan kanssa, kuten kävi Kyproksen kiistassa 1970-luvulla, kun vastapuolena oli Kreikka.

Suomi on enimmäkseen sijaiskärsijä Ruotsin rinnalla. Ainakin aluksi Turkki esitti suorat vaatimuksensa vain Ruotsille. Turkki on väittänyt, että Ruotsi on jopa aseistanut Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta ja tukenut toistakin kurdijärjestöä YPG:tä. Turkki tuntuu aktiivisesti unohtavan, että PKK on luokiteltu terroristijärjestöksi EU:ssa.

Kurdien asema on vaikea ja moniselkoinen ongelmavyyhti, jota ei voi nyt edes yrittää alkaa ratkomaan. Ruotsille kurdikysymys on vakava ja periaatteellinen, koska kurdit ovat syvällisesti osa sikäläistä yhteiskuntaa, ja heitä on muun muassa Ruotsin parlamentissa.

Suomen ja Ruotsin valtuuskunnat jatkoivat keskiviikkona keskustelujaan Turkissa. Tavoitteena on saada aikaan ainakin jonkinlainen, myös presidentti Erdogania tyydyttävä lopputulos. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) arvioi, että neuvottelut voivat kestää viikkoja. Kärsivällisyys on arvossaan, jotta tuloksiin päästään ennen kesäkuun lopun Naton huippukokousta.

Epäselvä tilanne tyydyttää oikeastaan vain yhtä tahoa: suhteellisen hiljaa Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin alkamista seurannutta Venäjää. Se ei todennäköisesti haittaa ollenkaan Turkkia, joka käy tarvittaessa arvotonta kauppaansa Kremlinkin kanssa.

Menot