Pääkirjoitukset

Turvallisuusviranomaisten valtuudet päivitykseen

Suomen ulkoministeriöön kohdistunut vakoilu, kaksi tietomurtoa, on Supon mukaan selvitetty. Kiusallisen tapahtumasarjan vaiheilla leijuu kuitenkin edelleen enemmän kysymyksiä kuin kunnollisia vastauksia. Suojelupoliisi ei kerro, kuka tai ketkä ovat ministeriötä vakoilleet. Keskiviikon tiedotustilaisuudessa puhuttiin ympäripyöreitä valtiollisesta vakoilusta, josta tieto tuli ulkomailta. Viranomaiset varovat visusti edes arvuuttelemasta, mistä ilmansuunnasta Suomea vakoiltiin. Ehkä he eivät sitä edes varmasti tiedä ja ovat siksi varovaisia.

Aivan tarkasti ei tunnu olevan tiedossa sekään, millaista aineistoa vääriin käsiin on lopulta päätynyt. Se tiedetään, että materiaalia on runsaasti, mutta yksilöityä tietoa ei ole olemassa. Vakoilutieto saattaa vaarantaa Suomen asemaa kansainvälisissä tai kahdenkeskisissä neuvotteluissa, joskaan näyttöä tällaisesta ei toistaiseksi ole olemassa.

Olisi kovin sinisilmäistä uskoa, että pieni Suomi olisi jollakin tavalla kansainvälisen vakoilun ulkopuolella, eräänlainen lintukoto, jossa mitään ikävää ei voi koskaan tapahtua. Olemme kuitenkin Euroopan unionin jäsenmaa, muutenkin vahvasti kansainvälisesti suuntautunut ja avoin, vapaa yhteiskunta. Suomen hallinnolla, viranomaisilla, poliitikoilla, järjestöillä ja elinkeinoelämällä on paljon kiinnostavaa ja myös salaista tietoa omista ja muiden valtioiden asioista.

Vakoilujupakka on kiusallinen etenkin valtion tietoturvasta vastaaville viranomaisille. Heidän osaamisensa ja mahdollisuutensa tehdä työnsä hyvin on nyt kyseenalaistettu. Selitykseksi ei kelpaa, että Suomen ohella monia muita maita ja niiden viranomaisia on vakoiltu.

Kohun luonnollinen seuraus on, että verkkovalvontaa tehostetaan, on ilmeisesti jo tehostettu. Uudesta tilanteesta ei selvitä edes pelkällä rahalla, sillä viranomaisten toimintavaltuudet eivät ole ajan tasalla. Siksi myös lainsäädäntöä jouduttaneen muokkaamaan niin, että verkkovalvonnan esteitä vähennetään. Tätä toivoo suojelupoliisin ohella myös puolustusvoimat.

Ruotsissa on jo säädetty erityinen verkkovakoilulaki, jota muutamat oikeusoppineet arvostelevat kansalaisten yksityisyyden turvan murentamisesta. Meillä paineet vastaavaa lainsäädäntöä kohtaan ovat vakoilun paljastumisen jälkeen kasvaneet. Poliitikkojen on tuota pikaa punnittava kansallisen turvallisuuden ja yksilön suojan marssijärjestys.

Yksilönvapauksia korostavien tuskaa ja epäluuloa lieventänee kuitenkin se arkinen tosiasia, ettei maan turvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla ole käytännössä mitään mahdollisuuksia eikä edes halua, saati tarvetta valvoa tavallisen kansalaisen verkkoliikennettä.

Maailmanlaajuisissa tietoverkoissa liikkuu niin paljon informaatiota, ettei tehokaskaan turvallisuusviranomainen kykenisi sitä kattavasti seuraamaan. Lisävaltuudet eivät vielä tee Suomesta poliisivaltiota, joka herkeämättä vahtisi ja vaanisi kansalaisiaan.

Päivän lehti

22.9.2020

Fingerpori

comic