fbpx
Pääkirjoitukset

Turve muuttui kerralla kirosanasta pelastajaksi – Ilmastoherätys on saanut takapakkia sodan kylmissä tuulissa

Ilmastohallituksen herätysliike otettiin vakavasti. Nyt se on saanut pakostakin takapakkia sodan kylmissä tuulissa. On poltettava sitä, mitä meillä on.
Turveauma Kaustisella, Keski-Pohjanmaalla, joka on yhdessä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa maan merkittävimpiä turvetuotantoalueita. Kuva: Vesa Moilanen
Turveauma Kaustisella, Keski-Pohjanmaalla, joka on yhdessä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa maan merkittävimpiä turvetuotantoalueita. Kuva: Vesa Moilanen

Kuka muistaa: Vuosi sitten keskellä karua korona-aikaa Suomi-nimisessä maassa käytiin kiihkeää kamppailua turveyrittäjien elinkeinon puolesta.

Sanna Marinin (sd.) punavihreä hallitus oli päättänyt turpeenkäytön alasajosta, joka onkin toteutunut jopa ennakkokaavailuja nopeammassa tahdissa.

Suomi luki kansainvälisen ilmastopaneelin kantoja piispallisemmin kuin piispa itse: IPCC luokitteli turpeen samaan luokkaan kuin fossiilisten polttoaineet, paha öljy ja kamala kivihiili. Siksi hiilidioksidia ilmoille tupruttavasta turpeesta oli luopuminen ja vieläpä mahdollisimman pikaisesti.

Etenkin laajan Pohjanmaan – eteläiseltä Pohjanmaalta aina vanhan Oulun läänin perukoille – turve- ja myös monet kuljetusyrittäjät olivat kuin ällikällä lyötyjä. Yrittäjien vastalauseet, eduskuntaan saakka edennyt turvetta uusituvaksi energiaksi vaatinut kansalaisaloite ja myös muistutukset venäläisen tuontihakkeen lisääntyvästä käytöstä kaikuivat kuitenkin kuuroille korville.

Ei auttanut edes hallituksessa jököttävä turvetuotantomaakuntien mahtipuolue keskusta. Kepu petti omansakin. Toki osansa oli silläkin, että hallitus tuki jonkinmoisena kädenojennuksena turvekoneiden romuttamista lähes 30 miljoonalla eurolla. Rahalla on taipumus rauhoittaa.

 

Päivän valjettua Ukrainan sodan jälkeiseen karuun arkeen melkein kaikki on toisin. Ei massiivisia turvekoneita olisikaan pitänyt romuttaa, ei edes valtion piikkiin, vaan toiminnassa ne olisi pitänyt säilyttää. Huti oli paha. Tuo on jälkiviisautta tietenkin kaikki, mutta samalla vakavaa muistutusta idealististen äkkikäänteiden riskeistä. Onneksi aivan kaikki turveyrittäjät eivät ole antautuneet.

Venäläisestä tuontienergiasta pyritään nyt pois pakon sanelema. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on esittänyt turpeen käytön lisäämistä polttoaineena huoltovarmuussyistä.

Turve on muuttunut kerralla kirosanasta melkeinpä pelastajaksi, ei tietenkään kaikenkattavasti, mutta omalta osaltaan.

 

Tapahtunutta vahinkoa ei saa enää takaisin. Turpeenpoltosta ehdittiin luopua useilla energialaitoksilla, eikä siihen ole välttämättä paluuta ilman uusia lisäinvestointeja. Myös verot ja päästömaksut on määrätty aikoina, jolloin nykyisestä Venäjä-energiaa koskevasta kriisistä ei ollut käryäkään.

Nyt on tehtävä riittävän pitkäjänteisiä päätöksiä, eikä turvekelkkaa seuraavalla kerralla pidä kääntää paniikissa. Kaksi U-käännöstä riittää.

Turpeella oli ja on taas paikkansa Suomen onneksi eurooppalaisessa vertailussa monipuolisessa energiapaletissa.

Kukaan ei voi kiistää turpeenkäytön haitallisia vaikutuksia tai suomalaisen suoluonnon arvoa. Turvetta saataneen kuitenkin riittävästi jo ennestäänkin tuotannossa olleilta soilta. Uusia ei toivottavasti tarvita.

Ilmastohallituksen herätysliike otettiin vakavasti. Nyt se on saanut pakostakin takapakkia sodan kylmissä tuulissa. On poltettava sitä, mitä meillä on. Muuten uhkaa tulla vilu Venäjän naapurissa.

Menot