Pääkirjoitukset

Tutkimuksen tasosta pidettävä kiinni

Tutkimusrahoitus tuli suurelle yleisölle tutuksi viime keväänä. Filosofi Pekka Himasen 700 000 euron tulevaisuusselvityksestä nousseen kohun jälkiä siivotaan vieläkin.

Lähinnä sanojen pyörittelyksi luonnehdittu selvitys oli tilattu ilman kilpailutusta pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) suojeluksessa.

Kadunmiehen näkökulmasta on näyttänyt pahasti siltä, että silkkaa lööperiä saa suoltaa julkisella rahoituksella, jos takana on riittävästi arvovaltaa.

Pääministeri Katainen sai synninpäästön eduskunnan perustuslakivaliokunnalta, jonka mukaan pääministeri ei ole menetellyt asiassa lainvastaisesti.

Lopullista pistettä tutkimusrahoituksen poliittisen ohjauksen pelisääntöjen arvioinnille ei ole asetettu, päinvastoin.

Valtioneuvoston kanslia ei tehnyt Himasen junaileman projektin rahoituspäätöstä, vaan sen teki maksajien eli Sitran, Tekesin ja Suomen Akatemian korkein johto.

Himas-jupakka on kiusallinen erityisesti jälkimmäiselle. Suomen Akatemian tehtävänä on rahoittaa korkeatasoista tutkimusta ja vahvistaa sen asemaa. Tehtävän hoito edellyttää riippumatonta päätöksentekoa.

Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki on myöntänyt, että hallitusta hiersivät ”asian outo valmistelu ja hanke-esityksen heikko taso”. Kun nämä oikeat havainnot tehtiin ilmeisen hyvissä ajoin, niin koko hanke olisi pitänyt panna ajoissa jäihin.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan lausunto on hyytävä. Hänen mukaansa pääministerin arvovalta vaikutti erityisesti Suomen Akatemian päätöksiin.

Oikeuskanslerin päätöksiä Himas-jupakasta tehtyihin kanteluihin odotetaan syksyllä.

Pääministerin lisäksi tutkimusrahoituksen sääntöjä ovat vähintäänkin tulkinnanvaraisesti oikoneet myös virkamiehet.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan (HS 20.6) opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi viime vuonna neljä miljoonaa euro tutkimusrahaa ilman kilpailutusta.

Himasen tapaus on kustannuksiltaan pieni murto-osa kokonaisuutta.

Tutkimusrahoituksen täysremontti tulee elokuussa valtioneuvoston käsittelyyn. Esillä on ollut vuosittain jopa 200 miljoonan euron suuntaaminen nimenomaan poliittisesti ohjattuun hyötytutkimukseen.

Tasokasta tutkimusta tarvitaan myös yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi. Nollatutkimuksiin ei kuitenkaan ole varaa. Poliitikot eivät voi tilailla selvityksiä, miten kulloinkin huvittaa.

Vapaan tieteenharjoittamisen perustaan kuuluu, että kaikenlaista ohjausta on tarkasteltava hyvin kriittisesti, oli se sitten poliittista tai taloudellista.

Poliitikkojen ja virkamiesten saattaa olla mahdotonta arvioida tutkimushankkeiden tärkeyttä ja siten myös rahoitusta. Siihen tarvitaan puolueetonta asiantuntemusta. Kysymys kuuluu: mistä sitä löytyy? Pätevimmät eli tieteentekijät kamppailevat omassa keskuudessaan – tutkimusrahoituksesta.