Pääkirjoitukset

Tuulivoimalle riidattomat pelisäännöt

Tuulivoimarakentamisen into törmää Suomessa monesti kaavavalmistelun hitauteen, ympäristövaikutusten arviointiin ja moniin valituksiin. Saasteettomasti syntyvästä sähköstä huolimatta verkkaisesti pyörivä korkea ja pitkälapainen, kauas näkyvä tuulimylly ei ole kovin haluttu naapuri.

Maanomistajien ja tuulivoimalla liiketoimintaansa pyörittävien yrittäjien usko on koetuksella, kun lupaprosessi vie ilman oikeusprosessiakin muutaman vuoden.

Kuntapäättäjiä ja asukkaita askarruttaa etenkin tuulivoimaloiden melu sekä sopivuus maisemaan. Uusia raja-arvoja valmistellaan parhaillaan valtionhallinnossa. Hämmennystä on aiheuttanut myös sosiaali- ja terveysministeriön suositus, ettei tuulivoimaloita pitäisi rakentaa alle kahden kilometrin päähän asutuksesta. Ympäristöministeriö kannattaa joustavuutta.

Hankkeita on vireillä Lounais-Hämeessä ja lähialueillakin useita. Kiimassuon ympäristöön Forssaan ja Tammelaan sekä Humppilaan ja Urjalaan on kaavoitettu yhteensä kolmisenkymmentä tuulivoimalaa.

Mikäli hankkeet joskus toteutuvat, Lounais-Häme profiloituu tuulisähkön keskeiseksi eteläsuomalaiseksi tuotantoalueeksi. Suurhankkeissa tuulivoimaloiden lukumäärä on tosin pudonnut suunnittelun edetessä roimasti.

Tuulivoima on osa ilmastotavoitteiden mukaista uusiutuvaa energiaa. Suomi on kansainvälisesti sitoutunut vähentämään päästöjään eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö sitoumuksia myös noudatettaisi. Tuulivoiman sädekehä on vastustuksen vuoksi alkuaikojen kritiikittömästä innosta selvästi himmennyt. Arvostelijat tosin tähdentävät, etteivät he ole saasteetonta tuulivoimaa vastaan, mutta myllyt ei sovi asutuksen lähelle.

Toinen vakava epäkohta tuulienergiassa on sen hinta. Se on kosolti kalliimpaa kuin perinteisin menetelmin, koskivoimalla, ydinenergialla tai fossiilisilla polttoaineilla tuotettu sähkö.

Tuulivoima tarvitsee poikkeuksetta rinnalleen myös säätövoimaa, jolla katetaan kulutushuiput ja tuulettomat ajanjaksot.

On kohtuutonta, että poliittisessa päätöksenteossa ei ole syntynyt täyttä yksimielisyyttä tuulivoimarakentamisen lupaehdoista. Melumallinnuksesta ja raja-arvoista olisi pitänyt päästä sopuun jo aikapäiviä sitten. Siihen on tyytyminen, ettei tuulivoimastakaan saa jokaisen kansalaisen tai intressiryhmän näkökulmasta aivan haitatonta. Haitat on vain yritettävä minimoida.

Tuulivoimatukea on valtiolta luvassa 2 500 megawatille, mikä tarkoittaa, että tuen turvin on mahdollista rakentaa koko maahan noin 800 tuulivoimalaa. Voimaloita on suunnittelussa moninkertaisesti, joten hankkeet kamppailevat määräaikaiseen takuuhintajärjestelmään pääsystä. Lupaprosessin epäselvyydet hankaloittavat suunnittelua ja kaavoitusta eivätkä ne ole kenenkään etujen mukaisia.

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic