Pääkirjoitukset

Työelämän perustuslaki jäi pöydälle

Aika ei vielä ollut kypsä suomalaisen työelämän pelisääntöjen uudistamiselle. Palkansaajajärjestöt, etulinjassa suurin ja vaikutusvaltaisin SAK, pitävät työnantajien esityksiä laittomien lakkojen ehkäisystä, luottamusmiesten asemasta ja alipalkkauksesta täysin mahdottomina hyväksyä. Työnantajat epäilevät, olivatko palkansaajien järjestöt alusta pitäenkään tosissaan liikkeellä.

Työnantajaleiri olisi halukas lopettamaan myös yt-neuvottelujen alkajaisiksi järjestetyt ”surumarssit”, työpaikkojen spontaanit tyhjenemiset välittömästi neuvottelukutsun jälkeen. Mikäli pelisääntöjä ei syystä tai toisesta noudateta, laittomuuksiin syyllistyneitä rankaistaisiin nykyistä paljon tuntuvimmilla lakkosakoilla.

Työelämän perustuslaista neuvoteltiin runsaan vuoden päivät, mutta valmista ei ilmeisen vakavista yrityksistä huolimatta tullut. Pattitilanne kielii vakavista ongelmista suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa. Siitä puuttuu keskinäinen luottamus, juuri se, jolla hyvinvointia ja vaurautta on vuosikymmenet rakennettu.

Tuskin koskaan on yhden syy, kun kaksi riitelee. Yksikään työmarkkinaosapuoli ei ole niin mahtava, että se voisi yksin sanella pelisäännöt. Työnantajilla on laaja valikoima erilaisia keinoja ohjata työehdoista sopimista, mutta aseettomia eivät ole palkansaajienkaan edunvalvojat. Jos ja kun osapuolet käyttävät järeimpiä keinojaan, maa on hukassa. Valta merkitsee myös vastuuta ja siksi neuvottelujen tie on ainoa oikea tapa hoitaa vaikeat asiat pois päiväjärjestyksestä.

Juuri nyt Suomessa moni asia on kesken ja lähitulevaisuus on vielä utuisen hämärän peitossa. Parin kuukauden kuluttua järjestettävien eduskuntavaalien nähdään, millainen hallitus johtaa maata seuraavat neljä vuotta. Sen lähtökohtana on edelleen, poliittisesta kokoonpanosta riippumatta täysi vaalikauden mittainen, neljän vuoden työrupeama. Sellainen lisää ennustettavuutta myös työelämässä.

Hiljalleen työtään lopettelemassa olevan hallituksen mahtiministerit, pääministeri Alexander Stubb (kok.) ja valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), toivoivat uutta kaksivuotista palkkasopimusta vielä ennen eduskuntavaaleja, mutta sitä ei kuitenkaan syntynyt. Työmarkkinaosapuolet eivät olleet halukkaita antamaan käsistään tätä vahvaa valttikorttia, jota ne pitävät tarpeellisena, kun asioista ryhdytään vääntämään uuden hallituksen kanssa.

Palkkasopimus ja työelämän uudet pelisääntöneuvottelut marssivat myös yhtä jalkaa. Kummastakaan ei näköjään ole valmiutta sopia erikseen. Siksi kevään vaalien jälkeen saattaa olla suurten pakettiratkaisujen aika.

Kun neuvottelupöydässä on paljon asioita, niitä voidaan niputtaa ja niistä voidaan käydä kauppaa. Sellaista työtapaa voidaan myös kutsua neuvottelemiseksi, jonka lopputuloksena syntyvät palkkasopimus ja työelämään uuden pelisäännöt, kompromisseja molemmat.