Pääkirjoitukset

Työmarkkinakäytännöt muutospaineissa

Suomen Yrittäjät astuu ennakkoluulottomasti päin tuulta ja ehdottaa luopumista työehtosopimusten yleissitovuudesta. Järjestö esittää myös kaikkia aloja koskevan minimipalkan käyttöönottoa. Yrittäjät eivät ole asialla ensimmäistä kertaa, vaan työehtojen ja palkkauksen väljentämisestä on ollut ennenkin puhetta. Mallia otetaan taas Ruotsista, jossa sopimusten yleissitovuus ei kuulu työmarkkinakäytäntöihin.

Aivan yhtä monta kertaa, kuin kyseisiä muutoksia on esitetty työnantajaleiristä, ne on ammuttu alas palkansaajapuolelta. Joskus tähän on riittänyt pelkkä puhe, joskus on uhattu jopa yleislakolla.

Suomalaiset työehtosopimukset ovat olleet yleissitovia jo 40 vuotta. Yleissitovuus tarkoittaa, että alakohtaista sopimusta on noudatettava myös yrityksissä, jotka eivät kuulu sopimuksen allekirjoittaneeseen työnantajaliittoon.

Yrittäjäjärjestöä on aina närästänyt se, että sillä ei ole omaa tuolia tupopöydässä, vaan yrittäjien on ollut pakko sopeutua muiden tekemiin työmarkkinaratkaisuihin. Yrittäjien ääntä ja mandaattia on käyttänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK jäsenjärjestöineen, vaikka niillä ei avointa valtakirjaa yrittäjäjärjestöltä ole koskaan ollutkaan.

Suomen Yrittäjien esitys minimipalkasta ja sopimusten yleissitovuuden poistamisesta ei tälläkään kertaa saa laajaa kannatusta, ainakaan palkansaajien suunnalta.

SAK:n edunvalvontajohtaja Janne Metsämäki hämmästelee seinäjokelaisessa Ilkassa yrittäjien ajatuksenjuoksua. Hänen mielestään yleissitovuus suojelee yrittäjiä kohtuuttomilta palkkavaateilta ja estää myös kilpailun vääristymistä. Tyypilliseen ay-johtajan tapaan Metsämäki pelottelee yrittäjäjärjestöä, että se ajaa vaatimuksillaan itsensä kokonaan työelämän kehittämistyön ulkopuolelle.

Nykyinen tilanne ei ole hyvä, ei edes tyydyttävä. Vanha savupiipputeollisuus on jo vuosia kipuillut ankarassa rakennemuutoksessa, joka on hävittänyt peruuttamattomasti kymmeniätuhansia työpaikkoja. Nokian vetoapu kansantaloudelle on haihtunut, eikä uusia sen kaltaisia talousvetureita ole edes näköpiirissä.

Yhteiskunnassa vallitsee varsin laaja yksituumaisuus, että uudet työpaikat syntyvät yksityisiin yrityksiin ja erityisesti pieniin yrityksiin. Siksi olisi viisasta poistaa mahdollisimman tarkkaan kaikki yrittämisen esteet. Uusi yrittäjä työllistää paitsi itsensä, ja parhaassa tapauksessa palkkaa myös muutaman työntekijän.

Vaikka yrittäjät joutuvat mukautumaan muiden laatimiin työehtosopimuksiin, työelämä on viime vuosina uudistunut niin, että mahdollisuus paikalliseen sopimiseen on laajentunut. Kaikki valta ei enää ole keskusjärjestöillä, vaan työehdoista voidaan sopia työpaikoilla. Tämä vaatii tiukkaa sopimusohjausta enemmän luottamusta, osaamista, neuvottelutaitoa ja joustavuutta molemmilta osapuolilta.

Olisi suoranainen ihme ja työmarkkinaosapuolten kummallista jääräpäisyyttä, elleivät nykyinen talousahdinko ja työttömyys muokkaisi suomalaisia työmarkkinakäytäntöjä uusille urille.