Pääkirjoitukset

Työmarkkinoilla kireä ilmapiiri

Hoitamaton haava tulehtuu helposti ja saattaa äityä vakavaksi sairaudeksi. Näin on käymässä kiistassa ABB:n Pitäjänmäen tehtaan pääluottamusmiehen irtisanomisessa. Suomalaiseen työmarkkinakulttuuriin kuuluu se, että työntekijöiden valitsema pääluottamusmies nauttii erityisasemaa. Isoilla työpaikoilla hänen ei tarvitse tehdä leipätyötään lainkaan, vaan hän voi keskittyä työntekijöiden asioiden hoitamiseen. Monessa yrityksessä pääluottamusmies on henkilöstön edustajana myös johtoryhmässä.

Pääluottamusmiehen asema on kirjattu työehtosopimuksiin ja hän lähtee yleensä viimeisenä, jos väkeä vähennetään. Vanhan sanonnan ja ehkä käytännönkin mukaan pääluottamusmies ja toimitusjohtaja yhdessä sammuttavat työpaikalta valot ja lukitsevat sen ovet, kun toiminta on loppunut.

Pitäjänmäen kiista johti alkuun siihen, että metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto lähti ovet paukkuen 30-jäsenisestä työryhmästä, jonka tehtävänä on laatia uusia pöytätapoja suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan. Aallon lähtö ei keskeytä ryhmän työtä, mutta se saattaa hidastaa sen työskentelyä ja viivyttää uudistusten käyttöönottoa. Iso asia vaatii SAK:n mahtiliiton siunauksen.

Pitäjänmäen riidan osapuolet ovat sopineet kiistansa, mutta irtisanottu pääluottamusmies ei kuitenkaan palaa yritykseen. Ilmeisesti ongelma hoidettiin rahalla pois päiväjärjestyksestä.

Sopu ei kuitenkaan taannut työrauhaa, vaan perjantaina monilla työpaikoilla järjestettiin mielenilmauksia eli ulosmarsseja pääluottamusmiehen irtisanomisesta. Lisäksi ABB:n Pitäjänmäen tehtaalla ei tehdä lainkaan ylitöitä loppuvuoden viikonloppuina.

Vaikka Pitäjänmäen riita on vain yksittäistapaus, se kielii ilmapiirin kiristymisestä työnantajien ja palkansaajien välillä. Eriseuraisuutta lietsovat huonot ajat ja tuhansien työntekijöiden irtisanomiset, lomautukset ja suurteollisuuden yksiöiden alasajot. Työ on kadonnut sadoiltatuhansilta eikä tämän taantuman pelastajaksi ole edes näköpiirissä Nokian kaltaista pelastusrengasta. Juuri Nokia nosti Suomen 1990-luvun lamasta, vieläpä muutamassa vuodessa.

Mikäli juoksuhaudat työmarkkinajärjestöjen välillä vielä syvenevät, kärjistynyt tilanne ei tiedä hyvää tulevalle sopimuskierrokselle. Vaikeuksia tulee myös huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen muodostettavalle hallitukselle täysin riippumatta siitä, mitkä puolueet sen muodostavat. Suomalaisella sopimusyhteiskunnalla on kunniakkaat perinteet ja kiistattomat näytöt onnistuneesta yhteistyöstä.

Syksyn mittaan muun muassa työnantajat, kokoomus ja keskusta ovat viljelleet ajatusta yhteiskuntasopimuksesta. Se ei varmasti olisi pahitteeksi, mutta sen puuhamiesten kannattaa muistaa, että hyvässä ja toimivassa sopimuksessa kaikki sopijapuolet saavat siihen omat sormenjälkensä.

Sopu ei synny sanelemalla, vaan neuvottelemalla avoimesti ja tasavertaisesti.