Pääkirjoitukset

Työttömyys ei nujerru hallituksen mahtikäskyllä

Työttömyys ei hellitä. Tilastokeskuksen mukaan kesäkuussa joka kymmenes työikäinen ja -kykyinen kansalainen oli vailla työtä. Työtä vailla on 280 000 suomalaista eli 22 000 enemmän kuin vuosi sitten.

Työ- ja elinkeinoministeriö maalaa Tilastokeskusta synkemmillä väreillä. Sen mukaan huhti-kesäkuun työttömyysaste oli 13,1 prosenttia ja työttömiä työnhakijoita oli peräti lähes 370 000 ihmistä.

KAHDEN TILASTOIJAN tiedot poikkeavat vuodesta toiseen rajusti toisistaan. Ministeriötä pienempiä lukuja tuottava Tilastokeskus jättää joukosta pois ne työttömät, jotka ovat tyystin luopuneet etsimästä itselleen työtä.

Työ- ja elinkeinoministeriön luvut sisältävät myös lomautetut ja työttömyyseläkeläiset. On outoa, ettei kaksi valtionhallintoon kuuluvaa organisaatiota kykene sopimaan yksistä ja samoista kriteereistä, joilla työtön määritellään.

TYÖTTÖMYYS on aina vakava asia eikä vähiten niille, joita se suoraan tai välillisesti koskettaa. Se aiheuttaa vakavia vaikeuksia myös kansantaloudelle, sillä yksikään maa ei vuosikausia kestä sitä, että kymmenenkään prosenttia työvoimasta ei ole työssä.

Pitkäaikaistyöttömien määrän kasvu tietää uutta kurjuutta entisen päälle. Nyt yli vuoden vailla työpaikkaa olevia on jo yli 110 000 eli lähes 20 000 enemmän kuin vuosi sitten.

Keväällä työnsä aloittanut uusi hallitus ei ole vielä perinnöksi saamaansa ongelmaan ehtinyt puuttua, mutta sen ohjelmassa on useita kirjauksia, jotka tähtäävät uusien työpaikkojen luomiseen.

Nopeasti vaikuttavana keinona ovat asuntorakentamisen lisääminen ja muutamat infrahankkeet. Niiden myönteiset vaikutukset ovat tosin paikallisia eivätkä ne muuta työttömyyden suurta kuvaa.

HALLITUS AIKOO purkaa kannustinloukkuja ja tehdä työnteon ja kannattavammaksi kuin työttömyyden. Myös työvoimatoimistojen roolia työn välittäjinä korostetaan.

On selvää, ettei hallitus voi antaa mahtikäskyä työttömyyden nujertamiseksi. Oikeat työpaikat luodaan yrityksiin, ja vain niiden kilpailukyvystä riippuu, kykenevätkö ne työllistämään.

Keskeinen rooli on myös ammattiyhdistysliikkeellä. Lähiviikkoina neuvotellaan jo kertaalleen torjutusta yhteiskuntasopimuksesta. Palkansaajajärjestöjen ei suoralta kädeltä kannata kieltäytyä kutsusta ja kuvitella, että vanhat hyvät palaavat ilman, ettei mistään luovuta.

Menot