Pääkirjoitukset

Työttömyys kaatuu kuntien niskaan

Maan hallitus lupasi taannoin karsia kuntien tehtäviä eikä uusia velvoitteita lisätä ilman valtion rahoitusta. Miten onkaan käynyt? Karsinta takkuaa, oikeastaan mitään ei ole saatu aikaan, mutta kunnat saivat uuden vuoden alusta rahoittaakseen valtion kanssa puoliksi myös yli 300 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatukea. Nykyisin tällainen sakkomaksu osuu kunnalle, kun työttömyys on kestänyt yli 500 päivää.

Vuodenvaihteen jälkeen kunnat saavat lisäksi maksaakseen 70 prosenttia niiden henkilöiden työmarkkinatuesta, jotka ovat saaneet sitä vähintään tuhat päivää.

Kuntakentällä valtion toimet nähdään täysin kohtuuttomina, kun valtio siirtää kunnille vastuuta työttömistä ja kerää veroja ja maksuja omaan pohjattomaan pussiinsa. Muutos pakottaa kunnat omin toimin ja voimin pienentämään sakkomaksua, kun työmarkkinoilta ei apua heltiä.

Valtiovalta pakenee vastuutaan pitkäaikaistyöttömyydestä ja sysää tämän erittäin hankalan yhteiskunnallisen ongelman kuntien hoidettavaksi ja maksattaa sen myös niillä.

1930-luvun laman vuosina tulivat monelle työttömälle tutuiksi hätäaputyöt. Sittemmin kielenkäyttö hiukan sivistyi ja puhuttiin työttömyys- ja työllisyystöistä. Nyt puhutaan velvoitetyöllistämisestä, mutta perusajatus on edelleen sama. Kuntien on ”keksittävä” työtä työttömilleen. Edelleenkään Suomessa ei ole puutetta tekemättömästä työstä, mutta lapio- ja vesurilinjan hätäaputyöt eivät 2010-luvulla tule enää kysymykseen.

Työmarkkinatuen määrä on kasvanut, kun pitkäaikaistyöttömien määrä on noussut. Työmarkkinatukea maksava Kela arvioi, että voimaantuleva lainmuutos kasvattaa kuntien rahoittamaa euromäärää peräti 60 prosenttia. Monessa kaupungissa työmarkkinatuen sakkomaksuista on kertymässä useampi satatuhatta euroa nykyisten menojen jatkoksi. Niissä haetaan uusia tehoja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen muun muassa elinkeinopolitiikan ja työllisyysasioiden hoidon keskittämisellä kaupungin omaan organisaatioon.

Kunnat miettivät pitkäaikaistyöttömilleen kiivaasti erilaisia tuki-, työ- ja koulutusmahdollisuuksia kuntouttavasta työtoiminnasta alkaen, jotta eivät joutuisi maksamaan vastikkeettomasti sakkoa. Kunnat pyrkivät loppusyksystä varaamaan budjettiinsa lisärahaa työllisyyden hoitoon, mutta varautuminen jäi viime tippaan. Myös ylikunnalliset vaihtoehdot ja työnetsijämallit kannattaa selvittää.

Lakimuutos on kunnille myrkkyä, mutta niiden ei auta muu kuin etsiä toimivaa lääkettä, ennen kuin potilaan kunto pettää. Pitkäaikaistyöttömien aktivoimisessa ja työllistämisessä on sinällään järkeä oman paikkakunnan ja koko kansantalouden näkökulmasta. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka jo valmiiksi heikko kuntatalous vastuun kykenee kantamaan.

Yhteistyö ja keskustelu yritysten kanssa ovat avainroolissa, sillä tempputyöllistäminen ei pitkälle kanna. Sakkojen maksun sijaan työllistämisrahat on sijoitettava hyödyntämään omaa seutua. Kun työtön saa työtä, kunta pääsee maksuosuudesta, ja kaikki hyötyvät.