Pääkirjoitukset

Ukrainan tilanne lähenee painajaista

Kiovasta on saatu tammikuun puolenvälin jälkeen vain huonoja uutisia. Presidentti Viktor Janukovitsh ei ole antanut vähäisiäkään merkkejä siitä, että voisi jollakin aikataululla asettaa asemansa ukrainalaisten arvioitavaksi.

Kiovan Itsenäisyyden aukio (”Maidan”) sai nimensä Ukrainan itsenäistyttyä Neuvostoliiton alamaisuudesta. Nyt ukrainalaiset ovat nimenneet aukionsa ”Euromaidaniksi”, mikä kuvastaa heidän pyrkimystään päästä lopullisesti vanhasta vallasta eroon.

Tiistaina valloilleen ryöpsähtäneet rajut väkivaltaisuudet ovat merkki siitä, ettei Janukovitshilta ole odotettavissa myönnytyksiä, vaikka opposition äänitorvi Vitali Klitshko ilmoittikin keskiviikkona uusien neuvottelujen mahdollisuudesta.

Tilanne lähenee painajaista: kriisin osapuolet ovat yhä kauempana toisistaan, eikä ulkopuolisista eli lähinnä EU:sta ja Ukrainan nykyjohdon takuumiehestä Venäjästä ole toistaiseksi ollut apua.

Lopullinen painajainen olisi täysmittainen sisällissota valtavankokoisessa Ukrainassa keskellä Eurooppaa, EU:n ja Venäjän rajalla.

Venäjä on kriisin viime vaiheissa ollut suhteellisen hiljaa. Se on hyvin ymmärrettävää, vaikka voikin olettaa, ettei presidentti Janukovitsh tee keskeisiä ratkaisujaan Putinin koneistoa kuulematta.

Keskiviikkona Venäjä vaati Ukrainan oppositiota lopettamaan väkivaltaisuudet. Vaatimus on paljon puhuva, kun se koski vain kriisin toista osapuolta.

Presidentti Vladimir Putinin huomio keskittyy vielä tämän viikon Sotshin talviolympialaisiin. Kyynisesti on voitu jopa olettaa, että talvikisojen lähetessä loppuaan Ukrainan EU-mielinen kansa kokee kovia.

EU on lähes täysin aseeton. On tyhjää puhetta vaatia toistuvasti rauhanomaista ratkaisua, kun pontimeksi ei ole aitoja keinoja. Torstaina EU:n ulkoministerit ovat hätä kädessä kokouksessaan pakotteita pohtimassa.

Tilanne muistuttaa pelottavasti EU:n täydellistä hampaattomuutta Balkanilla 1990-luvulla, kun alueella ajauduttiin kansanmurhaan.

Ukrainan tilannetta on jo verrattu jopa Syyriaan. Perustilanne onkin sama: huomattava osa kansasta on menettänyt kaiken luottamuksensa maan nykyjohtoon.

Ukrainan ja muidenkin entisten neuvostotasavaltojen itsenäistyminen sujui 1990-luvulle tultaessa suhteellisen rauhanomaisesti.

Ukrainan tie on poikennut jyrkästi Baltian maista ja esimerkiksi Puolasta. Vanha hapantunut perinne ei ole väistynyt, vaan autoritäärinen järjestelmä on vain muuttanut muotoaan.

Jo lupaavasti demokraattiseen suuntaan vienyt Oranssi vallankumous jäi kesken.

Presidentti Viktor Janukovitshilla on vanhan vallan kasvot, joita kehystää läpeensä korruptoitunut järjestelmä.

Ukrainalaisilla on täysi oikeus päättää maansa suunnasta. Tavalla tai toisella heille pitää antaa siihen mahdollisuus.

Päivän lehti

5.6.2020