fbpx
Pääkirjoitukset

Unihiekka rahisee perheiden arjessa ja yhteiskunnan rattaissa – Lapsilla on uniongelmia ja nuorilla kova univaje

Leikki-ikäisiä vaivaavat uniongelmat, koululaisten unta kalvaa koukuttava ruutuaika ja hormonien riivaamat yläkoululaiset ovat nukahtaa pulpetteihinsa.
Univaje on suurimmillaan murrosikäisillä. Kuva: Terho Aalto
Univaje on suurimmillaan murrosikäisillä. Kuva: Terho Aalto

Uni on ihmisille tärkeää ja erityisen tärkeää kasvaville lapsille. Uni ja lepo edistävät lapsen hyvinvointia, kehitystä ja aivojen toimintaa.

Huono nukkuminen heikentää uuden oppimista, keskittymistä ja opetellun muistiin painumista. Univaje voi näkyä levottomuutena ja ärtyneisyytenä.

Lapsilla voi olla harmillisia uniongelmia kuten yöheräilyä ja nukahtamisvaikeutta. Pienen lapsen uni häiriintyy herkästi.

Joka viidennellä leikki-ikäisellä lapsella on THL:n laajan tutkimuksen mukaan jonkinasteisia uniongelmia.

Onneksi suurin osa leikki-ikäisten lasten univaikeuksista on lieviä, mutta mukaan mahtuu keskivaikeita tai vaikeita tapauksia. Perheet tarvitsevat selvitäkseen tukea ja neuvoja.

Paras apu moneen univaikeuteen on vuorokausirytmin korjaaminen, mutta sen kääntäminen vaatii aikaa. Nukkumaanmenoa illalla ja heräämistä aamulla ei pysty varhentamaan kuin pienin askelin.

Leikki-ikäisten nukkumaanmenotaistelut koettelevat vanhempien jaksamista. Koko perheen hyvinvointi kärsii, jos uniongelma vain jatkuu.

Perheissä on hyvä noudattaa samaa säännöllistä päivärytmiä ja pysyä ennalta sovituissa pelisäännöissä. Neuvolat ovat perheiden tuessa avainroolissa.

Koululaisten unta uhkaa koukuttava ruutuaika.

Aamukahdeksalta alkava koulupäivä on erityisen hankala yläkouluikäisille, koska murrosiässä biologinen rytmi myöhästyy ja nukahtamisajankohta siirtyy.

Nuoria painaakin aamulla kova väsymys, sillä unentarve ei vastaavasti vähene.

Ratkaisu olisi olemassa, ja valta olisi kouluilla ja kunnilla. Koulunalun siirtäminen tunnilla lisäisi yläkoululaisilla tarpeellista unta, mutta yhteiskunta haraa vastaan.

Vastaava tuntimäärä siirtyisi iltapäivän puolelle ja myöhentäisi koulun loppua. Samalla yläkoululaisten koulukyytien sovittaminen muihin bussiaikatauluihin vaikeutuisi.

Myöhäisempiä koulupäiviä eivät toivo myöskään vanhemmat, joiden työt alkavat aikaisin aamulla.

Murrosikäiset taitavat siis sittenkin olla oikeassa siinä, että heidän parastaan ei ymmärretä.

Menot