Pääkirjoitukset

Upea puheenvuoro

Torstaina Vitsiälässä sai ensi-iltansa Jyrki Maunulan antologiaan perustuva näytelmä Puheenvuoro kaatuneilla. Esitys oli loistava, varsinkin, kun ottaa huomioon, että näyttelijät ovat harrastelijoita. Juhlallisen päätöslaulun aikana täysi katsomollinen liikuttui kyyneliin asti.

Näytelmä kertoo nimensä mukaisesti talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden lyhyitä tarinoita. Niitä juoksutti nykyaikaan liittyvä Leni Lustre-Peren tekemä kehyskertomus, joka antoi sopivaa näkökulmaa menneeseen. Vaikka sotaa on näytelty, kirjoitettu ja muisteltu monilla tavoin, vieläkin on enemmän kuin paikallaan antaa kärsimyksille pienen ihmisen ääni. Siitä on kuitenkin vasta vajaat 70 vuotta, kun suomalaiset kokivat kauhua, nälkää ja kylmää tykkien paukkeessa. Joukossamme elää yhä ihmisiä, joiden mielen sota vammautti loppuelämäksi. Mustat muistot ovat värittäneet myös veteraanien jälkipolven elämää, ja traumoja on eletty perheen kesken arjessa.

Vitsiälän yleisöstä suurin osa oli vanhempaa ikäpolvea, mutta nuorempienkin soisi sen näkevän, sillä myös kasvavat ikäluokat saavat olla kiitollisia veteraani-isoisilleen ja lottaisoäideilleen. Suuri ansio oli sota-aikana myös kotirintamalla, niin kuin tämänkin lehden jutusta Lodvosen perheen kenttäpostista käy ilmi. Huoli oli suuri puolin ja toisin, ja ihmiset venyivät ponnisteluissaan äärimmilleen.

Puheenvuoro kaatuneilla -näytelmän on ohjannut Matti Nurminen. Hän sanoo työtä jäähyväisohjauksekseen. Harmi, sillä hän on tehnyt Vitsiälän lavan pihapiiriin upean ohjauksen. Mutta jos ohjaus on viimeinen, on sanottava, että saappaat jalassa Nurminen niistä hommista lähtee. Komea päätös komealle uralle.

Päivän lehti

19.1.2020