Pääkirjoitukset

Urheilu voittajaksi olympiakisoissa

Sotshin talviolympialaisten alkaessa huomio kiinnittyi kaikkeen muuhun paitsi pääasiaan. Massiivinen rahankäyttö ja Venäjän nykyhallinnon härski pönkitys paistoivat läpi kaikessa vielä avajaisissa.

Lopulta urheilu otti sittenkin pääroolin, joka sille myös ehdottomasti kuuluu.

Sunnuntaina päättyneissä olympiakisoissa nähtiin, koettiin ja jaettiin alusta loppuun loistavaa urheiluviihdettä. Kisat olivat urheilun läpimurto sosiaalisessa mediassa.

Kisat kotikatsomoihin välittäneelle Ylelle kisat olivat iso ponnistus. Paineet olivat kovat, ja lopputuloksena oli hieno onnistuminen.

Rento ja innostava tyyli oli vastustamaton täysosuma samaan tapaan kuin Teemu Selänteen maalit Yhdysvaltain verkkoon jääkiekon ikimuistoisessa pronssiottelussa.

Kisoja seurasi parhaimmillaan lähes puoli kansakuntaa, eikä vain seurannut, vaan myös osallistui kommentoimalla ja jakamalla urheiluelämystä yhä uudelleen ja uudelleen yhteensä miljoonia kertoja.

Kisajärjestäjillä, kansainvälisellä olympialiikkeellä kuin urheilun ystävilläkin on syytä tyytyväisyyteen.

Sotshin talvikisat olivat kaikkien aikojen suurimmat, mutta olympiahenki ei tukehtunut pelätyllä tavalla kulisseihin.

Urheilu on edelleenkin maailman kansoja yhdistävä, ei erottava tekijä. Yhä uudet ja eksoottiset maat lähettävät edustajiaan talvikisoihin.

Mieshiihdon paluu kultakantaan oli suomalaisittain Sotshin riemukkainta antia. Edellisissä Vancouverin kisoissa ei saatu edes himmeämpiä mitaleita.

Arvaamattoman paljon voi olla yhdestä kultamitalista kiinni.

Kisojen sunnuntaisella päätösmatkalla 50 kilometrin hiihdossa Matti Heikkisen sankarillinen irtiottoyritys jää hiihtohistoriaan, vaikka tilastoissa vain mitalimiehet muistetaan.

Kokonaisuutena Suomen mitalisaalis jäi viiteen kuten edellisissäkin talvikisoissa. Se on kisojen suurmenestyjiin verrattuna vähän, mutta samalla tasan se, mikä on suomalaisten taso nykyajan talviurheilussa.

Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven pariviestin kulta oli mahtavimpia yllätyksiä kautta aikain suomalaisessa hiihtourheilussa.

Maastohiihdon korpivaellus on jatkunut jo riittävän pitkään, eikä mikään tekisi nyt niin hyvää kuin laajempikin sukupolven vaihdos Iivo ja Kerttu Niskasen antaman esimerkin perässä. Myös valmennukseen tarvitaan uusia tuoreita tuulia.

Suomalaisen naishiihdon kansainvälinen taso on kohtalaisen korkea, kun kokeneiden hiihtäjien rinnalle on jo useampia vuosia löytynyt nuoria ja lahjakkaita urheilijoita.

Jääkiekossa sukupolvien kohtaaminen oli hienoimmillaan: Teemu Selänne ja kumppanit pelasivat loistavasti yhteen parikymppisten nuorukaisten kanssa.

Leijonien olympiamenestys hakee jo vertaistaan, ja kultainen unelma elää taas kohti Etelä-Korean Pyeongchangin talvikisoja.

Päivän lehti

1.6.2020