Pääkirjoitukset

Urheilutaloa ei sössitty

Hämeenlinnan urheiluhallin valtionapua koskeva totuus ei mitä ilmeisimmin ole niin ihmeellinen kuin taru (HäSa 12.4).

Urheilutalo on tulossa Pullerille, ei ihan aikataulussa, mutta viivästyksessä on todennäköisemmin kyse kuukausista kuin vuodesta. Olennaisempaa ainakin jalkapalloilevien nuorten näkökulmasta on se, että Pullerin kentät ovat todennäköisesti keskeytyksettä käytössä.

Tekonurmen rakentamiseen on haettu valtionapua erikseen. Jos rahoitusta saadaan, nurmenteko alkaa syksyllä – ja Hämeenkaaren korvaava urheilutalo alkaa nousta vuoden päästä keväällä. Ei se maailmanloppu ole.

Valtionapua ei pitänyt tässä vaiheessa olla edes tulossa. Voidaan spekuloida lähinnä vain sillä, olisiko valtion urheiluneuvosto ehkä sitä esittänyt, jos ”kupongit olisivat olleet kunnossa” (=kaavoitus ja sen mukana maanvuokraussopimus).

Loppilainen kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) ajoi valtion liikuntaneuvostossa hienosti hämeenlinnalaista hanketta. Hänkin olisi kuitenkin voinut hyvissä ajoin varmistaa, että muodollisuudet ovat kunnossa. Eivät olleet. On kuitenkin aika hölmöä huutaa nyt syyllistä. Selvitettäisiin ensin mahdolliset vastuulliset.

Paljon puhutussa Hämeenlinnan tilaaja-tuottaja -mallissa ei toinen käsi aina tiedä, missä toinen jo vipeltää. Entä jos käsiä on kolme tai neljä ja mukana saattaa touhuta myös se kuuluisa välikäsi?

Kaavoituksen viipyminen ei ole uutinen: kaavoittaja ei voi tehdä määräänsä enempää töitä. On täysin järjetöntä, ettei jo pitkään tiedossa olleeseen kaavoittajapulaan ole tullut korjausta – kasvukaupungissa. Kaikkea suunnittelua eivät voi tehdä konsultitkaan, vaikka nykysuuntaus viekin kohti kaupunkisuunnittelun lopullista ulkoistamista. Kenenkähän etu se on? – Varmaan parempi niin, jos homma sitten toimii.

Tavalliselle rakentajalle kaupungin byrokratia ja viivästykset ovat muuten tuttua.