Pääkirjoitukset

Urkista ja hieman yhdestä totuudesta

 

Hämeenlinnan Viikkouutiset siirtyi viime vuoden lopulla kaupunkilehtien taivaaseen, levätköön rauhassa. Sinne naapuriin, aikakauslehtiosastolle, siunattiin viime vuonna pitkän joukon jatkoksi myös ylistetty, liki kulttimaineessa liihotellut Suosikki.
 
Tai mistäpä minä tiedän, jos joutuivat molemmat sinne kuumemmalle puolelle – perustehtäväänsä sytykkeiksi.
 
Palovoimaa tuli monesta muustakin aviisista – tätä menoa kuolinkamppailut lehtirintamalla jatkuvat.
 
Suosikista vielä. Lehteen liitettiin niin paljon superlatiiveja, ettei mitään rajaa. Hypermegabolinen lehti.
 
Viikkouutiset ei sitä pyrkinyt olemaan. Mutta sen verran uskallan väittää, että lehdessä julkaistiin väliin aineistoa, johon Hämeenlinnassa ei aikaisemmin ole totuttu.
 
Kun Viikkouutiset ja Kaupunkiuutiset naitettiin pakkoavioliittoon, niin tarkoitus ei ole hukata Viikkouutisten sinkkuelämän parhaita puolia.
 
Suomalaisilta poliitikoilta ja lehdentekijöiltä ei kuitenkaan ole aina löytynyt suhteellisuudentajua julkisuuden kanssa.
 
Lähdetäänpä 1970-luvulta: Urho Kekkonen ikuistettiin 500 markan seteliin 1975. Suomen tasavalta oli ilmeisesti ainoa länsimaa, jossa elossa oleva valtionpäämies komeili paperisessa käyttörahassa. Samoihin aikoihin syntyi kaikenlaista UKK:ta. Hiihdettiin ja kuntoiltiin Urkin nimissä, jäänmurtajakin oli tietysti Urho.
 
Ja kukapa muu kuin Urkki taivutti lehtikuvissa onkivapaansa enemmän luokille kuin kukaan häntä ennen. Pietari oli Urkkiin verrattuna sintinpyytäjä. Lirisevissä puropahasissa liikkui siihen aikaan valtavia arvokalavonkaleita.
 
Presidenttivanhus oli poliittisen informaation (=poliitikkojen) mukaan nelikymppisen kunnossa, vaikka ei erottanut enää adjutanttia pihakuusesta.
 
Ja lehdet kuorossa huusivat vain yhtä totuutta.
 
Sen ajan poliitikot eivät tehneet virheitä. Eivät tietenkään tee nykyajan poliitikotkaan. Sellaisia erehtymättömiä työntekijöitä olisi kiva saada raatamaan vastaavalla innolla kuin politiikassa melskaavat.
 
Jos ja kun joku joskus sattuu julkaisemaan edes mahdollisen epäilyn virheestä, niin jopa meni taas lehti/toimittaja taas kirjoittamaan/puhumaan typeriä. Kun eivät ne ymmärrä, miten viisaita minä/me päätettiin.
 
Kekkosen toimintakyvyttömyydestä ei yksikään tiedotusväline uskaltanut kertoa julkisuudessa mitään.
 
Ei kai meidän pidä toistaa samoja virheitä, ei edes pienemmässä mittakaavassa, ei edes pienessä kaupungissa?
 
Harvoin on vain yksi totuus.

Päivän lehti

31.3.2020