Pääkirjoitukset

Utajärvellä otsonikato?

 

Suomalaiset ovat kilpailuhullua kansaa. Missä kaksi suomalaista kohtaa, siellä järjestetään kisa paremmuudesta. 
 
Väännetään kättä, vedetään sormikoukkua, kisaillaan urheilu- (Viikkouutisten kisa pian tulossa!) tai maantiedossa, järjestetään keskinäisiä haasteita missä yhteydessä tahansa, kilvoitellaan saunomisessa (onneksi MM-löylyt loppuivat), kisataan eukonkannossa, suutelemisessa, marjanpoiminnassa tai pilkkimisessä.
 
Oikeastaan voisi kysyä, että mikä on jäänyt kekseliäiltä kesätapahtumien järjestäjiltä huomiotta. Ei mikään
 
Kaiken kruunaa ensi kesä pieremisen SM-koitos Utajärvellä. Istu ja piere!
Osallistua saavat kaikki halukkaat ikään ja sukupuoleen katsomatta, 
Kisassa käytetään pieruputkea. Se on kaukaisesti vessanpöntön näköisen härveli, johon on liitetty desibelimittari. Rypistysaikaa kisassa on puoli minuuttia. 
 
Alkuverryttelyssä ei kannata päästää kaikki höyryjä ulos. Kisailijalta vaaditaan istunnossa yksi housukerta ja kaikki doping on sallittua. Sitä en tiedä, miten käy, jos housukerta alkaa rusehtamaan.
 
Paremmuus ratkaistaan pierun voimakkuuden perusteella, haju on vain asiaan kuuluva lisämauste. Innokkaat suomalaispelurit voivat lyödä vetoa voittajan kaasupäästön voimakkuudesta. Tämäkin totta!
 
Jos tässä ryhtyy valmistautumaan moiseen kisaan, niin kannattaa tietysti selvittää tarkoitukseen parhaiten sopivat ruoka-aineet. Hernerokka on kuulema vanhanaikaista, mutta punainen paprika tässä ajassa ja hengessä tyrmäävän tehokasta.
 
Näin pääsiäisen aikaan täytyy järjestää etelän leiri. Itse ajattelin suunnaksi Tallinnaa, mukana omat eväät – laukullinen mämmiä. Toivottavasti en joudu paikallisen tullimiehen satunnaisotokseksi. Selitä siinä sitten – laukku täynnä pas…eiku mämmiä.
 
Siitä olen hieman huolestunut, mitä äkillinen pierukeskittymä tekee Utajärven ilmastolle? Syntyykö pierun mentävä reikä taivaankanteen, se kuuluisa otsoniaukko?