Pääkirjoitukset

Uudenlainen ajattelu on nyt tarpeen

Sama kaiku kuuluu ainakin Hämeenlinnan ja Riihimäen johdon budjettipuheissa. Valtionosuusleikkaukset rokottavat näitä kaupunkeja. Tulevasta ei selvitä ilman palvelurakenteiden uudistuksia.

Ensi vuoden budjeteista tulee alijäämäisiä ja velka kasvaa kasvamistaan. Jokainen sentti joudutaan laskemaan.

Hämeenlinnalaisittain saattaa olla järkevää pitää veronkorotus mahdollisimman maltillisena, sillä esimerkiksi Hattula porskuttaa jo nyt pienemmällä 20 prosentin kuntaverolla. Eikä aio nostaa, ei myöskään Janakkala 20,50:stä, vaikka talous kyntää syvällä.

Hämeenlinna korotti veroja myös tälle vuodelle peräti 0,75 prosenttiyksiköllä. Kun kuntaliitos tuli voimaan vuonna 2009, veroprosentti oli 18.

On epäreilua, että Hämeenlinna sai ehkä kaikkein pahiten kaupungeista takkiinsa valtionosuusuudistuksessa. Se on pyrkinyt olemaan jonkinlainen mallioppilas esimerkiksi viime aikojen rakenneuudistuksissa.

Ennemmin tai myöhemmin on kuitenkin valtion toimin vetäisty matto jalkojen alta. Siksi päättäjien harmin ymmärtää.

Valtuusto käsittelee reilun viikon päästä budjettiesitystä, joka on jouduttu rakentamaan hyvin huteralle pohjalle. Kaupunginjohtaja Timo Kenakkala arvioi, että heikko taloudellinen tilanne on uhka lähes kaikille kaupungin tuloerille.

Ensin tuntuu oudolta, että ensi vuoden supertiukkaa budjettia valmisteltaessa Hämeenlinnan luottamusjohto päätti panna päänsä puskaan rakenneuudistuksissa eli suorittaa ”tarkastelun poikkihallinnollisesti sote-prosessien toiminnallisesta integroinnista ja uudelleensuunnittelusta”.

Suomeksi sanottuna tämä kuitenkin tarkoittanee kiinteiden palveluverkkojen harventamista. Tämän joutuu varmasti Pro Hämeenlinna -koalitiokin tunnustamaan, jos aikoo olla mukana rakentamassa kestävää taloutta.

Kun asiaa enemmän pohtii, on suorastaan välttämätöntä, että erilaisia vaihtoehtoja verrataan ennen päätöksentekoa. Jonkinlaiset toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet uudelleen suunnittelulle tulee kuitenkin asettaa.

Nyt pitää löytyä poliittista johtajuutta ja yhteistyökykyä puolin ja toisin.

Kaupunkilaiset tuntevat varmasti nahoissaan heikon talouden ensi vuonna. Siitä on pidettävä huoli, etteivät vaikutukset ole pahimmat siellä, missä ongelmia on jo valmiiksi kuten lastensuojelun piirissä olevissa perheissä.

Maksamme yhä sitä, että lastensuojelusta säästettiin 1990-luvun laman aikana.

Hämeenlinna velkaantuu hyvää vauhtia, tosin Riihimäki vielä nopeammin. Tällä hetkellä korko on matala, muttei varmasti ikuisesti. Sitä paitsi velka on aina maksettava takaisin.

Odotettavissa onkin, että kansalaiset joutuvat ottamaan palveluistaan enemmän vastuuta. Pitää myös kehittää uudenlaisia, ehkä liikkuvia palveluita, joita varten ei tarvita kalliita seiniä.