Pääkirjoitukset

Uudistus ajaa kunnat yhteistyöhön

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista valmistellut työryhmä jätti lopulta tiistaina esityksensä peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd.). Toimeksianto oli kaikkea muuta kuin helppo, sillä kyse on kuntauudistuksen ohella hallituksen ylivoimaisesti tärkeimmästä hankkeesta. Se koskee tavalla tai toisella jokaista suomalaista ja kattaa ihmiselämän kaaren kehdosta hautaan.

Lopulta yksimielinen ehdotus on, että Suomi jaetaan 34 sote-alueeseen, jotka vastaavat alueensa väestön sosiaali- ja terveydenhuollosta. Kunkin alueen vähimmäisväestöpohjaksi on kaavailtu 50 000 asukasta. Jo tämä luku osoittaa, että aniharva, vain 20 kuntaa yltää vaadittavaan väestömäärään. Nyt kyseiset palvelut ovat runsaan 336 kunnan vastuulla eli uudistus pakottaa kunnat yhteistyöhön, elleivät kuntaliitokset ota sujuakseen.

Valmistelijat eivät salaa toivovansa uusia kuntaliitoksia, mutta he ovat silti realisteja ja esittävät liitosten vaihtohehdoksi kuntien yhteistyötä.

Sote-alueiden yläpuolella on viisi erityisvastuualuetta, joille sälytetään vaativin sairaanhoito ja vaikeimmat sosiaalityön tehtävät, muun muassa lastensuojeluun liittyvät erityistapaukset. Erva-alueet muodostuvat viiden yliopistosairaalan varaan, mikä onkin olemassa olevan osaamisen ja voimavarojen näkökulmasta viisas ja perusteltu ratkaisu.

Se on myös poliittisesti helpoin läpivietävä uudistus, sillä jo nykyiset erikoissairaanhoitopiirit ovat tukeutuneet yliopistosairaaloihin erityisen vaativien ja harvinaisten sairauksien hoidoissa.

Selvitystyöryhmä linjasi odotetusti Kanta-Hämeeseen kolme sote-aluetta. Forssa, Jokioinen, Humppila, Tammela, Somero ja Ypäjä muodostavat yhden alueen. Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi kuuluvat yhteen ja Hämeenlinna saa kumppaneikseen Hattulan ja Janakkalan.

Hämeenlinna hoitaa nykyisin yksin sosiaali- ja terveyspalvelunsa, Hattula ja Janakkala ovat liittoutuneet yhteen. Uusi tilanne tietää vaikeita neuvotteluja, kun Hämeenlinnan seudun kunnat näin pakotetaan yhteistyöhön. Hallinnollisesti uudistukseen on tarjolla kaksi mallia, joko vastuukuntamalli tai kuntayhtymä.

Kolmesta kantahämäläisestä sote-alueesta tulee myös nykyisen keskussairaalan ylläpitäjäyhteisö. Hallitus on päättänyt lopettaa nykyiset sairaanhoitopiirit, mutta ei sairaaloita. Uudistus ei siis pyyhkäise mennessään keskussairaalaa Hämeenlinnasta ja tuskin edes sen Riihimäen yksikköä.

Selvitystyöryhmän esitys käy keskustelun pohjaksi ja avaajaksi. Moni asia jäi edelleen auki, muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus. Pääosasta kustannuksia vastaavat kunnat, mutta järjestelmä, miten niille maksetaan valtionosuuksia, on toistaiseksi auki. Vaikka sote-alueiden väestöpohja on vähintään 50 000 asukasta, se ei automaattisesti merkitse taloudellista kykyä suoriutua velvoitteista.

Edelleen on määrittämättä se, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut luokitellaan lähipalveluiksi ja mitkä voidaan hoitaa keskitetysti suurissa yksiköissä.