Pääkirjoitukset

Uusi hoitosuunnitelma väistelee sudenkuoppia

Onko susia Suomessa liikaa, liian vähän vai sopivasti? Vastauksia riittää ja ne ovat kovin ehdottomia. Vastapuoli on aina väärässä.
Havupatjalla Hattulan Vuohiniemessä tammikuussa 2017 poikkeusluvalla kaadettu susi. Kuva: Toni Rasinkangas
Havupatjalla Hattulan Vuohiniemessä tammikuussa 2017 poikkeusluvalla kaadettu susi. Kuva: Toni Rasinkangas

Susiviha on nostanut Suomessa viime aikoina rumaa päätään. Moni on valmis julistamaan uhanalaisen, EU:n tiukasti suojeleman petoeläimen henkipatoksi.

Polemiikki on johtanut Luonnonvarakeskuksen, Riistakeskuksen, maa- ja metsätalousministeriön, Metsästäjäliiton ja luonnonsuojelujärjestöjen edustajien mustamaalaukseen ja jopa uhkailuun, vaikka sidosryhmät ovat vaihtaneet vain mielipiteitä.

Ilmiötä on ruokkinut samanmielisten kärkäs sananvaihto omassa sosiaalisen median kuplassa, josta vastapuoli näyttäytyy lähestulkoon vihollisena. Mielipiteet eivät kohtaa.

Maa- ja metsätalousministeriö hakee tulehtuneessa ilmapiirissä susikannan hoitosuunnitelmallaan eräänlaista kompromissia.

Ministeriö tavoittelee tässä vaiheessa pienintä elinvoimaista susikantaa. Käytännössä se tarkoittaa hyvinkin 25:ttä lisääntyvää paria.

Ministeriö pyrkii myös hillitsemään suteen liittyviä konflikteja. Tärkeää on edistää susikannan sietämistä ja pitää yllä sidosryhmien vuoropuhelua ja yhteistyötä.

Hoitosuunnitelman toimeenpanon seurantaa varten perustetaan susifoorumi yhdessä hallinnon, tutkimuksen ja sidosryhmien kanssa.

Juopaa on paitsi metsästäjien ja suojelijoiden välillä myös kaupunkien ja haja-asutusalueen asukkaiden kesken.

Susialueella asuvien huoliin ja tarpeisiin on vastattava. Muuten kannan suojelu ei luonnu eikä susien laitonta tappamista saada kuriin.

Kotieläinvahinkoja on ennaltaehkäistävissä mm. neuvonnan ja petoaitojen avulla. On huolehdittava myös vahingonkorvauksista.

Toimenpiteisiin luetaan susien kannanhoidollisen metsästyksen määrittely ja ihmisasutuksen luo pyrkivien ongelmasusien kaatoluvat sekä hirvieläinten kannanhoito.

Viestintä on kaikkiaan tärkeässä roolissa.

Susipolitiikassa olennaista on turvata niin suden, kotieläinten kuin ihmisenkin turvallisuus. Susi kuuluu luontoon vaan ei sentään taajamaan.

Suden kanssa on nyky-Suomessa opittava elämään rinnakkain.