Pääkirjoitukset

Uusille päättäjille vaatimaton perintö

Viime syksynä valitut uudet valtuustot ovat aloittaneet työnsä, samoin kuntien ja kaupunkien hallitukset ja lautakunnat. Kuntien luottamuselimet ovat uudistuneet melkoisesti, koska moni kokenut ja pitkäaikainen valtuutettu jätti paikkansa omasta tahdostaan ja osa ei kyennyt uusimaan valtakirjaansa vaan putosi valtuustossa.

Muutokset näkyvät myös vastavalituissa luottamuselimissä, monessa kunnassa keskeiset puheenjohtajuudet vaihtuivat joko puolueiden kesken tai niiden sisällä. Ani harvoin nuijan varteen kuitenkaan ylsi kokematon, ensimmäisen kauden valtuutettu, vaan tehtäviin valittiin jo kokeneita kunnallispoliitikkoja.

Uudet luottamushenkilöt saivat lähes poikkeuksetta huonon perinnön, kuntatalous on läpi Suomen sangen heikossa kunnossa. Kunnat ovat velkaantuneet jatkuvasti lisää ja surkeimmillaan velka on syömävelkaa. Juoksevat menot katetaan lainarahalla, vaikka sitä pitäisi käyttää vain investointeihin.

Edelliset valtuustot kavensivat seuraajiensa liikkumatilaa korottamalla veroprosenttejaan. Muutamissa kunnissa, myös Hämeenlinnassa jopa kaksi kertaa vaalikauden mittaan. Kovin harvinaisia eivät enää ole kunnat, joiden veroprosentti on jo 20, joissakin jopa sen yli. Kun pelivara kunnallisverotuksessa on olematon, edessä ovat ikävät kulukuurit palveluja karsimalla ja niiden maksuja korottamalla.

Talousvaikeuksien ohella alkanutta vaalikautta leimaa muutos, kunnallisten rakenteiden ytimiin menevä muutos. Paras-hankkeen myötä kuntien lukumäärä on muutamassa vuodessa pudonnut sadalla runsaaseen kolmeensataan kuntaan.

Tämä ei vielä nykyiselle kuuden puolueen hallitukselle riitä, vaan se tavoittelee ”riittävän vahvoja peruskuntia”. Niiden tarkoitus on tuottaa asukkaidensa tarvitsemat lähi- ja peruspalvelut, mutta ehdotonta määritelmää niiden oikeasta asukasluvusta ei ole toistaiseksi kukaan määritellyt.

Vaikka hallitus edelleen maanittelee kuntia yhteen, merkittävää toista aaltoa ei liitosrintamalla ole noussut. Helpot kuntaliitokset on Suomessa ilmeisesti jo tehty. Jokainen seuraava vaatii toteutuakseen huomattavan määrän työtä eri vaiheissaan.

Samaan aikaan kuntauudistuksen kanssa on käynnissä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Sen perimmäisenä tavoitteena on varmistaa ikääntyvän kansakunnan peruspalvelut.

Työ on vasta alussa, ja valmis malli pitäisi olla tiedossa jo parin vuoden päästä ja käytössä kahden vuoden siirtymäkauden jälkeen vuonna 2017.

Sote-uudistus on pysähdyttänyt lähes kokonaan kuntien ja niiden omistamien kuntayhtymien, muun muassa keskussairaaloiden omaehtoisen kehitystyön. Kun ei tehdä mitään, ei tehdä ainakaan virheitä tai vääriä investointeja.

Kuntakenttä on ollut muutoksessa jo vuodesta 2005, jolloin Paras-hanke käynnistyi. Vaikka isoja muutoksia ei tehdä hetkessä, kymmenen vuoden jatkuva myllerrys käy raskaaksi niin kuntien ammattijohtajille kuin luottamushenkilöillekin, puhumattakaan kuntalaisista, jotka oikeutetusti odottavat verorahoilleen kelpo vastinetta.

Päivän lehti

4.4.2020