Pääkirjoitukset

Vaali-into ei ole kunniaksi kansanvallalle

Ehkä varhainen toukokuun hellejakso on kuivattanut kiihkeimmän vaali-innon kiriviikolle kääntyneistä Euroopan parlamentin vaaleista. Ennakkoäänestys päättyy tänään tiistaina ja varsinainen vaalipäivä on ensi sunnuntaina. Ellei tänään synny todellista ryntäystä ennakkoäänestyspaikoille, vuoden 2009 EU-vaalien ennakkoäänestysprosentti, 17,3 prosenttia jää saavuttamatta.

Sanottavaa innostusta tai aatteen paloa ei ole ollut myöskään ehdokkaiden ja puolueiden järjestämissä vaalitilaisuuksissa. Puolueiden järjestöväki on velvollisuudentunnosta mukana järjestämässä tilaisuuksia, jakamassa esitteitä ja kaatamassa kahvia. Varsinaista vaalikarjaa, äänestäjiä, jotka etsivät ja punnitsevat puoluetta ja ehdokasta, ketä aikovat äänestää, näissä tilaisuuksissa on näkynyt verraten vähän.

Eurovaaleista on jäsenyysvuosien varrella haihtunut uutuuden viehätys, sillä äänestysprosentteja ei parhaalla tahdollakaan voi kehua kansanvallan riemuvoitoksi. Ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1995 puolet äänioikeutetuista kävi äänestämässä, vuonna 1999 30 prosenttia ja vuonna 2004 hiukan enemmän eli 39,4 prosenttia. Viisi vuotta sitten äänioikeuttaan käytti 40,3 prosenttia.

Optimistisimmat arviot ennakoivat tänä vuonna yllettävän noin ensimmäisten eurovaalien viidenkymmenen prosentin tasolle, mutta kovin vankalla perustalla tällainen tavoite ei lepää.

Viisi vuotta sitten Euroopan parlamentin kynnys ylittyi noin 110 000 euron vaalibudjetilla. Sekään tai edes sitä tuntuvampi summa ei yksin riitä, sillä ehdokkaan on läpi mennäkseen oltava valmiiksi tunnettu. Menestys kunnallis- tai edes maakuntapolitiikassa ei kanna Brysseliin saakka, sillä vaali on valtakunnallinen, koko Suomi on yhtä ja samaa vaalipiiriä.

Kun ehdokas on valmiiksi tunnettu, politiikan monissa liemissä keitetty ja niissä menestynyt, menestyksen eväät ovat olemassa. Kun tunnettuus vielä täydentyy osaavalla ja motivoituneella tukiorganisaatiolla ja riittävän suurella vaalikassalla, paikka EU-parlamentissa voi lohjeta.

Viime eduskuntavaaleissa Suomen poliittinen kenttä muuttui kolmen suuren sijasta neljän keskisuuren ja neljän pienen puolueen turnajaisiksi. On ilmeistä, että kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja sosiaalidemokraattien läänityksiksi tulee selvä enemmistö Suomen 13 parlamenttipaikasta.

Niitä pienemmille puolueille jäävät rippeet, parhaille paikka, heikoimmin menestyneille ei ainoatakaan. Näissä vaaleissa ei ole tehty lainkaan vaaliliittoja puolueiden kesken, jokainen menestyy tai menettää vain omilla äänillään.

Eurovaaleilla on myös oma sisäpoliittinen merkityksensä. Menestys niissä ei varmasti ole haitaksi vuoden päässä pidettävissä eduskuntavaaleissa.

Ensi sunnuntain vaalivalvojaiset ovat juhlaa niille puolueille, jotka saavat peruskannattajakuntansa, varmat äänestäjänsä parhaiten liikkeelle.

Päivän lehti

29.3.2020