Pääkirjoitukset

Vaalikone erottelee vuohet lampaista

Kymmenet vaalikoneet ovat taas avautuneet parintuhannen kansanedustajaehdokkaan ja kaikkien suomalaisten äänestäjien käyttöön. Alkuun lähes leikkimielellä käynnistetyt tietoverkon kysymyspatterit ja ehdokkaiden vastaukset niihin ovat vaali vaalilta tulleet yhä suositummiksi. Niiden tavoitteena on läpivalaista ehdokkaat ja antaa heistä, heidän mielipiteistään, arvoistaan ja asenteistaan mahdollisimman tarkka kuva äänestäjälle heidän ehdokasvalintansa helpottamiseksi.

Eduskuntavaalien tapaan ne ovat käytössä kaikissa muissakin vaaleissa, myös seurakuntavaaleissa. Joissakin seurakunnassa on kokemuksia vaalikoneesta myös kirkkoherraa valittaessa. Vaalikoneista on tullut myös vientietuotteita, joita suomalaiset ohjelmistotalot ovat onnistuneet myymään moniin maihin.

Vaalikoneet olivat alkuun lähes poikkeuksetta tiedotusvälineiden ylläpitämiä, mutta viime vuosina niitä on ilmestynyt myös monien aatteellisten tai etujärjestöjen vaikuttamisen työvälineiksi. Niillä pyritään edelleen vaikuttamaan äänestäjiin, mutta myös etukäteen jakamaan ehdokkaat heidän vaalikonevastauksensa perusteella vuosiin tai lampaisiin. Näin menettelevät jotkut aatteelliset järjestöt, joiden ehdokkaille asettamat kysymykset ovat monesti hyvin johdattelevia ja asenteellisia. Kaikki järjestöt eivät tätä edes yritä kieltää, vaan ajavat vaalikoneilla omaa asiaansa.

Vaalikonevastaukset eivät enää ole kertakäyttötavaraa, sillä niihin voidaan palata myös vaalien jälkeen. Eduskuntaan päässeille ehdokkaille niistä voi tulla ahdistava häkki, josta ei pääse helposti pois.

Käytännössä poliittinen päätöksenteko on Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa sovittelua ja kompromisseja erilaisten näkökantojen välillä. Päättäjien arkitodellisuus on kuitenkin vallan toista kuin vaalikoneiden maailmassa, jossa vaihtoehdot saattavat olla vähissä tai niitä ei ole lainkaan. Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan.

Takinkääntäjän leima lyödään helposti kansanedustajaan, joka äänestää eduskunnassa eri tavalla kuin on vaalikonevastauksissaan antanut ymmärtää.

Ehdokkaiden ei tietysti ole mikään pakko vastata kaikkiin tarjokkaisiin. Poisjäänti voidaan tietysti tulkita, ja vieläpä aivan oikein, kannanotoksi. Jos ehdokas ei koe vaalikonetta ylläpitävää järjestöä ja sen sanomaa tärkeäksi, sen voi ilmaista jättämällä vastaamatta silläkin uhalla, että tulee noteeratuksi kielteisellä tavalla.

Suomalaiset äänestäjät voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Osa äänestää varmasti jokaisissa vaaleissa aina samaa puoluetta. Toinen ryhmittymä on puoluetta tai ehdokasta syystä tai toisesta vaihtavat. Kolmatta, valitettavasti jatkuvasti kasvavaa nukkuvien joukkoa, etevimmätkään vaalikoneet eivät saa hereille ja äänestämään.

On täysin äänestäjästä itsestään kiinni, antaako koneen päättää ehdokkaastaan. Ainakaan ehdokkaiden ei kannata luottaa vain koneisiin, äänestäjät on syytä kohdata aidossa tilanteessa.

Päivän lehti

9.4.2020