Pääkirjoitukset

Vaalilupauksia ei pidä nyt antaa

Kunnallisvaalien läheisyys näkyy nyt kaikissa poliittisissa puheissa. Kansaa kosiskellaan lupauksilla, joihin ei suomalaisella yhteiskunnalla ole yksinkertaisesti varaa.

Kuntien menot nousevat ensi vuonnakin useilla prosenteilla. Hämeenlinnassa nousu on viiden prosentin luokkaa. Samaan aikaan poliittisissa puheenvuoroissa väläytellään ratkaisuja, jotka lisäävät kuntasektorin pysyviä menoja sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa.

Puheita ei ole tippakaan suhteutettu talouden nykytilaan. Valtio ottaa ensi vuonna velkaa yli kuusi miljardia euroa. Samaan aikaan kitulias talouskasvu hiipuu taantuman puolelle.

Vienti ei vedä ja irtisanomisuutisia pukkaa joka tuutista. Kotimainen kulutuskaan ei enää kykene kannattelemaan talouskasvua plussan puolella, koska välillisten verojen nousu kääntää ostovoiman miinukselle.

Kuntien taloutta rasittavat myös palkokorotukset, jotka riistäytyivät käsistä jo vuosia sitten puoluejohtaja Jyrki Kataisen (kok.) varomattomien lausuntojen takia. Viimeksi tehty raamisopimus ei taas sovi lainkaan nykyisen taloustilanteeseen.

Kuntapuolella tulot eivät juurikaan kasva ja valtionosuuksia kunnille leikataan reippaasti. Taloustilanteeseen nähden menoja ei olisi varaa kasvattaa lainkaan.

Monissa kunnissa veroprosenttikin alkaa olla tapissa. Nostovaraa ei ole.

Talouksien synkistä näkymistä varoittelu kaikuu kuuroille korville politiikan turuilla ja toreilla.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kohottaa puolueensa kannatusta jämäköillä esiintymisillään. Kiilaaminen kokoomuksen rinnalle kannatusluvuissa vain lisää vauhtia. Viesti vanhusten laitoshoitoon on selkeä ja menee kansaan: seitsemän hoitajaa kymmentä vanhusta kohden on minimivaatimus, josta ei tingitä.

Kuulostaa hyvältä omaisten ja vanhusten korvissa, mutta on tavattoman kallis ja vaikea toteuttaa. Mistä otetaan ne sadat lisämiljoonat eurot vuosittain, joita tällainen päätös edellyttäisi ja mistä tuhannet hoitajat alalle, jossa jo nyt on työvoimapula?

Keskusta ja perussuomalaiset haluavat ylläpitää nykyisen kuntarakenteen. Perusteluina ovat palveluiden likeisyys ja lähidemokratian säilyminen. Hallituksen kuntareformi tyrmätään tylysti.

Hintalappua ei kuitenkaan vilautella. Sen tosiasian pitäisi oppositiossakin tunnustaa, ettei mikään säily entisellään. On uudistettava rakenteita ja tinkimällä palveluiden likeisyydestä voidaan edes jotenkin taata nykyiset palvelut.

Vaihtoehtoisia malleja pitää toki olla, mutta niissä ei saa unohtaa kustannusvaikutusta. Enemmän, vähemmällä rahalla, muuta vaihtoehtoa meillä ei ole.

Liitoskuntia rasittaa sekin, ettei irtosanomisia voi tehdä viiteen eikä rakenneuudistuksia kolmeen vuoteen. Perussuomalaiset ovat arvostelleet päätöstä. Paras-hanke ei olisi kuitenkaan mennyt läpi ilman kompromissia.