Pääkirjoitukset

Vaalitulos määrittää hallitusvaihtoehdot

Huhtikuun eduskuntavaaleihin on aikaa vielä kolmisen kuukautta, mutta Suomeen muodostetaan jo täyttä päätä uutta hallitusta. Viime syksystä asti lukuisat mielipidemittaukset osoittavat yhtenevästi keskustaa vaalien voittajaksi. Jos näin käy, puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä nimetään hallituksen muodostajaksi ja kenties uudeksi pääministeriksi.

Pääministeripörssiä johtava Sipilä ei toistaiseksi ole sanonut halaistua sanaa siitä, mitä puolueita hän mielellään näkisi hallituksessa. Sipilä on kannanotoissaan tunnetusti varovainen mies, jopa liiallisuuksiin asti, sillä hän on usein jättänyt kantansa kokonaan määrittelemättä.

Kokoomuslainen maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo ilmoitti Lännen median haastattelussa keskustan olevan kokoomuksen luontevin hallituskumppani. Linjaus on maatalousministerin yksityisajattelua, mutta toki hän kenttänsä niin hyvin tuntee, ettei puhu läpiä päähänsä. Kokoomuksessa on vahvaa vetoa porvarihallituksen suuntaan, yhteistyö sosiaalidemokraattien kanssa ei oikein enää suju.

Monet keskustan vaikuttajat kuitenkin vierastavat porvariyhteistyötä. Kun Lännen media kyseli keskustan piirijohtajien, jotka samalla ovat myös puoluehallituksen jäseniä, kantaa tulevaan hallituskoalitioon, kuusi kahdestakymmenestä nimesi demarit mieluisimmaksi kumppaniksi.

Seitsemän puheenjohtajaa kannatti kolmen suuren puolueen varaan rakentuvaa hallitusta, mutta jätti yksilöimättä, mikä puolue jätetään ulkopuolelle. Seitsemän piirijohtajaa malttoi mielensä ja määrittää kantansa vasta vaalituloksen valmistuttua.

Jokainen suomalaista politiikkaa ja yhteiskuntaelämää vähänkin tunteva tietää, että kevään vaalien jälkeen muodostettava hallitus joutuu kovaan paikkaan, poikkeuksellisen ahtaaseen rakoon. Julkisen talouden oikaisu edellyttää kovia lääkkeitä, kansainvälisen kilpailukyvyn palauttaminen niin ikään. Työttömyys on saatava vihdoin taitettua ja sote-uudistus on vietävä maaliin asti.

Kaiken tämän keskellä pitäisi huolehtia myös puolueen suosiosta ja kannatuksesta tulevissa vaaleissa. Kansalaisten kriisitietoisuus on lisääntynyt ja entistä useampi ymmärtää, ettei nykyinen päättämättömyys voi jatkua. Karvaatkin lääkkeet hyväksytään, mutta ratkaisuja on lopulta synnyttävä.

Keskustan poliitikkojen kammo porvariyhteistyötä kohtaan juontuu jo parinkymmenen vuoden takaa. Vuonna 1991 muodostetun porvarihallituksen pääministeri Esko Aho (kesk.) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) joutuivat säästöpäätöksissään perääntymään, kun maa oli kahdesti yleislakon partaalla. Tämän kokemuksen jälkeen moni keskustassa uskoo, että koviin päätöksiin tarvitaan myös sosiaalidemokraatteja.

Hallituksen muodostaminen ja sen ministerisalkkujen jako on tässä vaiheessa vielä vankkaa etunojaa, poliittista spekulaatiota, sillä myös äänestäjillä on sanansa sanottavanaan. Puolueet saavat valtakirjansa maan johtoon vasta vaalituloksen selvittyä.