Pääkirjoitukset

Vain yksi askel kohti yhteiskuntasopimusta

Maanantain piti olla ratkaisun päivä suomalaiselle hyvinvoinnilla ja paremmalle tulevaisuudelle.

SAK:n hallituksen oli määrä ratkaista, kaatuuko vain syntyykö pitkään väännetty yhteiskuntasopimus. Vielä mitä. Jälleen yksi takaraja meni ja odotettu päätös toki tuli, mutta siinä ei ollut suuren käänteen häivääkään.

Suomen vaikutusvaltaisin työntekijäkeskusjärjestö hyväksyi yhteiskuntasopimuksen äänin 14–5, mutta vasta alustavasti.

Hyvä uutinen oli sentään se, että koko suurella vaivalla koottua pakettia ei onneksi huuhdottu yhdellä vedolla viemäriin.

Tuloksena oli jälleen yksi aikalisä pitkässä aikalisien ja neuvottelujen ketjussa. Valmista vaan ei tahdo tulla, eikä kokonaisuus ole kenenkään hanskassa.

Sopimusta vastaan äänestivät odotetusti siitä jo aikaisemmin irtaantuneet työntekijäliitot. Rakennusliitto äänesti tyhjää.

Irtaantuneiden liittojen paineesta SAK asettaa hallituksen ja eduskunnan vallassa olevia leikkauksia ja verotusta koskevia ehtoja tavalla, mitä on vaikea pitää minään muuna kuin kiristyksenä. Tilaisuus siihen avautui, kun Juha Sipilän (kesk.) hallituksella ei ole enää käytännössä vaihtoehtoa yhteiskuntasopimukselle, kun pakkolait on haudattu.

Yksi askel eteenpäin merkitsee kahta taakse.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen pelimerkit ovat vanhat. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan Suomen mallista, mutta odottaa edelleen, että mukana ovat kaikki ammattiliitot.

Yhteiskuntasopimus oli lopulta kaatua työntekijäjärjestöjen Sipilän hallitusta kohtaan tuntemaan syvään epäluuloon.

Pääministeri onnistui kuitenkin pelastamaan sen, mikä oli pelastettavissa. Hän otti riskin. On poikkeuksellista, että Suomen pääministeri käy SAK:n kokouksessa vaikuttaakseen päätöksiin.

Toivottavasti luottamus on saatu edes oraalle. Sipilä keskusteli sunnuntaina erikseen palvelualojen PAMin puheenjohtajan Ann Selinin kanssa. PAM on keskeinen liitto yhteiskuntasopimuksen syntymiseksi.

Käynnissä on taistelu siitä, kuka tai mikä missäkin asiassa käyttää valtaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja etenkin siitä, mikä on ammattiliitojen rooli. Ajavatko ne vain jäsenistönsä etuja – vai onko ay-liikkeellä vastuunsa myös laajemmin suomalaisesta hyvinvoinnista, työstä ja tulevaisuudesta.