fbpx
Pääkirjoitukset

Vakoilu syö lännen luottamuspääomaa

Yhdysvallat on vakoillut kymmeniä valtionpäämiehiä eri puolilla maailmaa, muun muassa Saksan liittokansleria Angela Merkeliä. Nolo käry kävi, kun amerikkalainen tietovuotaja, nykyisin Venäjällä oleileva Edward Snowden jakeli Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n salaiset asiakirjat julkisuuteen.

Vakoillen saaduissa tiedoissa ei todennäköisesti ole mitään erityisen arkaluontoista aineistoa, saati valtionsalaisuuksia. NSA:n epäillään kuunnelleen myös kymmeniä miljoonia ranskalaisten puheluita, joissa tuskin on mitään merkittävää tietoa irronnut. Paljastus on äärimmäisen kiusallinen Yhdysvalloille ja maan presidentille Barack Obamalle.

Saksan ja laajemminkin koko Euroopan poliittiset ja kaupalliset suhteet Yhdysvaltoihin ovat olleet ongelmattomat. Puheet ystävyydestä eivät ole edes liioiteltuja. Tämän ystävyys kumpuaa toisen maailmansodan loppuratkaisusta ja sitä seuranneesta kylmästä sodasta. Sodan voittajavaltiot, länsiliittoutuneet USA, Ranska ja Britannia sekä toisaalla Neuvostoliitto jakoivat totaalisen tappion kärsineen Saksan keskenään omiksi miehitysvyöhykkeikseen.

Jo tämä jakoi maat ystävällismielisiin ja vihollisiin. Idän ja lännen erilaiset näkemykset kärjistyivät kylmäksi sodaksi, maailmanpoliittiseksi rauhaa uhkaavaksi jännitteeksi. Se laantui vasta Neuvostoliiton hajoamiseen ja Saksojen yhdistymiseen.

Läntisen Euroopan maiden ja Yhdysvaltain ystävyydellä on vahvat historialliset juuret. Siksi ystävien urkinta vaikuttaa erityisen matalamieliseltä ja on omiaan herättämään oikeutettua epäluuloa ja luottamuspulaa.

Presidentti Barack Obama ehätti selittelemään ja vähättelemään urkintaa, mutta vahinko on jo tapahtunut. Se nakertaa maiden luottamuksellisia suhteita myös Natossa. Anteeksipyynnöillä ja pahoittelulla tapaus ei ole hyvitettävissä. Kestää hetken, ennen kuin nyt syntynyt särö umpeutuu ja luottamus Yhdysvaltoihin palautuu.

Perjantaina Brysselissä koolla ollut EU-johtajien huippukokous joutui myös sivuamaan asiaa, mutta vain Saksa ja Ranska aikovat käydä kahdenkeskiset neuvottelut Yhdysvaltain kanssa. Kaksi eurooppalaista mahtimaata haluaa vakoiluun nyt yhteiset pelisäännöt. Muutkin EU-maat voivat osallistua neuvonpitoon ja muun muassa Suomi on jo ilmoittanut kiinnostuksensa.

Millaista on kansanvälinen vakoilu, jolle on laadittu pelisäännöt, joita kaikki myös noudattavat? Sellaista ei ole koskaan vielä missään päin maailmaa kokeiltu.

Muun muassa sodankäyntiä varten on laadittu kansainväliset sopimukset ja diplomaattien toimintaa ohjaavat tietyt normit ja pöytätavat, mutta ne eivät kata vakoilua. Sääntöihin ja normeihin puristettu vakoilu on tuskin tehokasta, koska urkinnan vaikuttavuus perustuu keinoihin, joita vakoiltava ei tiedä.

Tuskin kenellekään on mikään salaisuus, että kaikki maat maailmassa harjoittavat enemmän tai vähemmän vakoilua. Sen pontimena on ensisijaisesti kansallinen turvallisuus. Sitä tavalla tai toisella uhkaavat mahdolliset riskit halutaan tunnistaa hyvissä ajoin ja varautua niihin.

Menot