Pääkirjoitukset

Valinnanvapaus on hankala sovittaa soteen

Ei ihme, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus näyttää tavallisen ihmisen silmin yhä enemmän sote-sopalta.

Tällä viikolla virkamiestyöryhmä toi julki alustavan ehdotuksensa siitä, miten valinnanvapaus sovitetaan maakuntien hallinnoimaan soteen.

Esitys oli, että valinnanvapaus tulisi kahdessa aallossa, ensin peruspalveluihin 2019 ja pari vuotta myöhemmin vaativampiin palveluihin.

Ehdotus vaikuttaa hurjalta häkkyrältä. Jos tämä ei ole hallintohimmeli, niin ei sitten mikään.

On hyvin vaikeaa sovittaa yhteen hallituksen tavoitteet yhdenvertaisista palveluista, sujuvista palveluketjuista, kustannustehokkuudesta ja valinnanvapaudesta.

Se vaatii väistämättä hyvin monimutkaista hallintoa. Herää kysymys, minkä tahon hanskassa kokonaisuus ja sen ohjaus pysyy.

Työterveys säilyy nykyisellään. Sote-uudistus koskettaa työssäkäyvää väestöä vain vähän.

Maakunnan järjestämiä peruspalveluita käyttävät paljolti iäkkäät ja moniongelmaiset. He tarvitsevat sujuvia hoito- ja palveluketjuja. Siihen on hankala sovittaa valinnanvapautta, joka pirstaloittaa palveluja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Tampereen yliopisto ovat selvityksessään todenneet, että sote-uudistuksen tavoitteista tärkeimpinä kansalaiset pitävät palveluiden sujuvuutta, peruspalveluiden vahvistamista ja yhdenvertaista saatavuutta.

Vain joka viides väestöstä valitsi valinnanvapauden kolmen tärkeimmän joukkoon.

Voikin kysyä, mihin tarvitaan valinnanvapautta ja toisaalta maakuntia? Ensimmäinen on kuitenkin kokoomuksen lempilapsi, toinen keskustan.

Nykyinen oppositiopuolue SDP teki tällä viikolla huomattavan takinkäännön.

Sen Demokraatti-lehti myönsi pääkirjoituksessaan, että pääministeri Jyrki Katainen oli sittenkin oikeassa ajaessaan maahan muutamaa kymmentä vahvaa kuntaa.

Ne olisivat ottaneet vastuun sote-palveluista. Edellisessä hallituksessa kuitenkin demarit pyrkivät istumaan kahdella pallilla, hyväksymällä vain vapaaehtoiset kuntaliitokset.

Nyt liitokset tapahtuvat pakon sanelemina, kun kuntien tehtävät pääosin siirtyvät maakuntiin ja rahatkin loppuvat viimeistään 2020-luvulla.