Pääkirjoitukset

Vallasta luopuminen on vaikeaa tai mahdotonta

Putin, 67, tietää, ettei voi hallita ikuisesti, mutta vallasta luopuminen tai edes siitä tyylikkäästi hellittäminen on hänelle vaikeaa. Mitä, jos "hyvän tsaarin" tilalle tuleekin huono.
Venäjän presidentti Vladimir Putin keskiviikkona Moskovassa taustallaan kaksipäinen kotka ja muut mahtipontiset kulissit. Kuva: MICHAEL KLIMENTYEV / SPUTNIK / KREMLIN POOL
Venäjän presidentti Vladimir Putin keskiviikkona Moskovassa taustallaan kaksipäinen kotka ja muut mahtipontiset kulissit. Kuva: MICHAEL KLIMENTYEV / SPUTNIK / KREMLIN POOL

Keskusjohtoisuudella on Venäjällä erityisen pitkät ja osin hyvin synkät perinteet. Valtio on yhtä kuin johtajansa ja hänen useimmissa yhteyksissä julkisuudessa hämäräksi jäänyt lähipiirinsä.

Presidentti Vladimir Putin on pitkäksi venyneellä valtakaudellaan kiistatta onnistunut monessa asiassa. Hän on pitänyt huolta omasta kansansuosiostaan, mutta joutunut havaitsemaan, ettei se olekaan ikuista.

Keskiviikkoinen dramaattinen puhe kansakunnan tilasta olisi voinut olla vain yksi näyttävä ja ohimenevä kohtaus hänen itsevaltaisella urallaan. Siihen se ei jäänyt.

Pääministeri Dmitri Medvedevin ilmoitus hallituksen eroamisesta teki selväksi, että uusi merkittävä vaihe Venäjällä on alkamassa.

Venäläiseen tapaan kaikki ei tullut kerralla selväksi. Putin puhui suurieleisesti perustuslain muuttamisesta, mutta varoi suoraan antamasta vaikutelmaa, että siitä laaditaan hänen mieleisensä, jotta hänen tosiasiallinen valta-asemansa ei voi ”koskaan” horjua.

Tyytymättömyys presidenttiä kohtaan on lisääntynyt, eikä hän voi jättää sitä huomiotta. Putinin on tilanteessa pakko järjestää ainakin muodollinen kansanäänestys perustuslain muuttamisesta.

Ensi vuonna pidettävät duuman vaalit ovat koetinkivi koko venäläiselle politiikalle. Jos duuma säilyy nykyiseen tapaan presidentin – tai mikä Putinin asema sitten onkin – käsikassarana, Venäjällä ei voi edelleenkään puhua aidosta demokratiasta.

Putin, 67, tietää, ettei voi hallita ikuisesti, mutta vallasta luopuminen tai edes siitä tyylikkäästi hellittäminen on hänelle aivan yhtä vaikeaa kuin se on ollut yksinvaltiaille kautta historian.

Selkäpiitä karmivat ne yhtymäkohdat, joita yhden ja ainoan johtajan nimiin vannomisella on Venäjän, entisen Neuvostoliiton ja koko maailman historiassa.

Vakaudella, ennustettavuudella ja vahvalla johtajuudella on kammottavan usein perusteltu yksinvaltaa ja henkilökultteja. Jos Putinia voidaankin kutsua valistuneeksi, niin on esitettävä kysymys myös hänen seuraajastaan. Mitä, jos ”hyvän tsaarin” tilalle tuleekin huono.

Päivän lehti

23.2.2020