Pääkirjoitukset

Vanhustenhoito täysremonttiin

Suomalaisen vanhustenhoidon heikosta tilasta käydään ikuisuuskeskustelua. Aalto-yliopiston tutkija, professori Erkki Vauramo tuo keskusteluun asiantuntijanäkemyksen, joka hätkähdyttää.

Hänen mukaansa uusilla järjestelyillä voitaisiin säästää jopa miljardi euroa vuodessa ja saada paljon nykyistä inhimillisempää hoitoa.

Hänen reseptinsä on yksinkertainen: ennaltaehkäisevä kuntoutus, joka aloitetaan hyvissä ajoin jo kotona. Suomessa vanhusten hoito ei ole luonnollinen osa yhteiskuntaa, vaan vanhukset työnnetään yhteiskunnasta pois vuodeosastoille makaamaan, sanoo professori Ilta-Sanomien haastattelussa.

Vauramon ajatuksiin yhtyy varmasti moni arkityötä vuodeosastoilla tekevä. He tietävät, että etenkin muistisairaat iäkkäät ihmiset menettävät jo muutamassa viikossa toimintakykynsä, ja heistä tulee loppuelämäkseen petipotilaita.

Suomessa jopa 75 prosenttia terveyskeskussairaaloiden paikoista on hoivakäytössä, mihin niitä ei ole tarkoitettu.

Suomessa suositaan laitoshoitoa kotihoidon sijaan. Kyse on asenteista.

Kotihoitoon ja ennalta ehkäisevään toimintaan panostaminen laitospaikkoja vähentämällä koetaan helposti säästötoimenpiteenä, eikä nähdä sen inhimillisiä hyötyjä. Paljon juuri asenteista johtuu se, että Suomen ja Ruotsin vanhustenhoito on kulkenut eri suuntiin.

Kun meillä lisätään laitospaikkoja, naapurimaassa puretaan laitoshoitojärjestelmää ja vähennetään jopa palveluasumista.

Lähtökohta on se, että vanhukset ja muistisairaat pyritään asuttamaan mahdollisimman pitkään omassa asunnossa. Kuntoutus ja kotonasumisen kaikkinainen tukeminen ovat avainsanoja.

Laskelmat osoittavat, että Ruotsin malli tulee 30 prosenttia Suomen mallia edullisemmaksi. Tämän voi helposti osoittaa vertailulaskelmilla.

Muutoksen aikaansaaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia. Järjestelmämme on rakennettu pitkään laitosmallin pohjalle, eikä meillä ole kehittynyttä ennalta ehkäisevää hoitojärjestelmää.

Hyvä kysymys on sekin, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Kunnilla kun on päävastuu vanhustenhoidosta.

Yksittäiseltä kunnalta vaaditaan melkoisesti rohkeutta uusiin linjauksiin. Ensimmäinen pelko on siinä, että kotihoidon tehostaminen tulee laitoshoidon päälle ja nostaa merkittävästi kustannuksia.

Kuntien talous heikkenee vuosi vuodelta ja velkataakka kasvaa. Kehitys on omiaan jarruttamaan avauksia, jotka voivat lisätä kuluja vaikkapa vain lyhytaikaisesti. Alkuun vaara onkin suuri. Kotihoidon tehostuessa voidaan kuitenkin ryhtyä karsimaan kallista laitoshoitoa.

Toki monissa Suomen kunnissa on pyritty kehittämään myös kotihoitoa, mutta se on enemmänkin ruokahuoltoa, siivousta ja kaupassakäyntiä eli apuna olemista.

Päivän lehti

8.4.2020