Pääkirjoitukset

Vartiaisen esitykset yksipuolisia

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen ehkä tarkoitti jotain muuta kuin mitä sanoi Iisalmen Sanomissa. Tai ehkä sanoi asiansa epätarkasti.

Vartiaisen ajatus ikääntyvien työntekijöiden palkan laskusta on joka tapauksessa monella tapaa irti todellisuudesta. Lähtökohta on sinänsä terve, sillä niin palkansaajan kuin yrittäjänkin työn tuottavuus tahtoo laskea, kun ihminen vanhenee.

Esitys palkan laskemisesta on pelkästään räikeän yksipuolinen. Jos eläkeikää lähestyvän – ja tästä syystä erityistarkkailussa olevan – työntekijän työteho nousee, tulisi hänen palkkaansa vastaavasti nostaa.

Ihmisen ikä ei ole automaatti, joka syö työn tuottavuutta. Vanha työntekijä voi saada uutta potkua työhönsä aiempaa paremmasta johtamisesta, peruskuntonsa nostamisesta tai paljon puhutun lääkityksen saamisesta kohdalleen.

Vartiaisen avauksen suuri musta aukko syntyy siitä, että hän mittaa vain ikääntyneiden ihmisten työn tuottavuutta. Jokainen työelämää vähänkin tunteva tietää, että työpaikalla toinen saa aikaan enemmän kuin toinen.

Tämä ei ole salaisuus: työn tulosta syövät niinkin arkiset asiat kuin loputtomat yksityispuhelut ja venyvät piipahdukset keskustelupalstoilla työnantajan tietokoneella.

VATT:n ylijohtaja avaa ovea työmarkkinoille, joissa palkka on sidottu työn tuloksiin. Jos työelämää näin päivitettäisiin, keskitetylle sopimiselle sanottaisiin lopulliset hyvästit.

Palkoista olisi yksinkertaisesti pakko sopia työpaikoilla.

Palkan ja työn tulosten niputtaminen ei olisi välttämättä huono ratkaisu. Laiskan ja työhullun tasa-arvosta siirryttäisiin palkkaukseen, jossa ahkera työntekijä palkittaisiin löysien puheiden sijasta rahalla.

Tulospalkkiosta on keskusteltu lähes ikuisuus, tulokset ovat yhä vaatimattomia, mistä kertoo SAK:n tuore selvitys. SAK:n jäsenistä ainoastaan 36 prosenttia on edes jonkinlaisen tulospalkkauksen piirissä.

Tulospalkkauksen tiellä ovat sitkeästi elävät vanhakantaiset asenteet ja myös työn tulosten mittauksessa on monilla aloilla vaikeasti ratkaistavia ongelmia.

Vartiaisen esityksen seurauksia työpaikoilla voi vain arvailla. Tämä näyttää jokseenkin varmalta: kun työn tuottavuus laskee, työntekijän hinku eläkkeelle keinolla millä hyvänsä nousee.

Palkka ja asema mielletään suomalaisilla työmarkkinoilla saavutetuksi eduksi. Pyhiin asioihin kajoaminen vähintään lisäisi ahdistusta.

Työelämässä tarvitaan joustoja, mutta ne eivät voi koskea erityisesti ikääntyneitä työntekijöitä. Kaiken ikäisten työn tulosten mittaamisesta tulisi tehdä entistä enemmän työpaikkojen arkea.

Yhtä tärkeää olisi rukata tarpeen mukaan työtehtäviä. Ajan myötä työstä voi tulla ensi alkuun siinä hyvin pärjäävälle liian vaativaa.

Hyvällä johtamisella saavutetaan tavoitteita, joiden puolesta Vartiainen kaiketi puhuu.