Pääkirjoitukset

Vauras sivistysvaltio kipuilee

Tänään 95 vuotta täyttävä Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna vauras sivistysvaltio. Tuorein myönteinen kansainvälinen vertailu, joka julkaistiin eilen, listasi Suomen vähiten korruptoituneeksi maaksi maailmassa.

Muutaman viikon takainen kansainvälinen tutkimus osoitti suomalaislasten oppimistulosten olevan maailman huippua. Sijoitumme Shanghain ja Korean kanssa maailman kärkikolmikoksi.

Vaikka kansantaloutemme arvioidaan vaipuneen taantumaan, luottoluokituksemme on edelleen AAA. Luottoluokitus mittaa markkinoiden luottamusta maan kykyyn hallita riskejään eli mahdollisuuksia suoriutua veloistaan.

Mittaukset ja niiden tulokset tietysti lämmittävät mieltä ja kohottavat itsetuntoa, vaikka monet yhteiskunnalliset ongelmat ovat selvästi nähtävissä. Työttömyys, köyhyys ja syrjäytyminen eivät hellitä siksi, että menestymme korruptiovertailussa tai koululaisemme oppivat nopeasti lukemaan. Näistä arvioista ei ole toki haittaa, mutta ne eivät lakaise ongelmia maton alle.

Taantuma ei ole yllättänyt salaa, vaan sen merkit ovat olleet nähtävillä jo pitkään. Edes poikkeuksellisen halpa korkotaso ei ole sysännyt investointeja liikkeelle, koska teollisuus ei luota tulevaisuuteen. Luottamuksen puutteen indikaattoriksi käyvät myös tehdasteollisuutta koettelevat laajat irtisanomiset.

Jos uskoa tulevaisuuteen olisi, huonoina aikoina turvauduttaisiin enintään määräaikaisiin lomautuksiin. Lomauttaja näkee valoa putken päässä, irtisanojalta kaikki toivo paremmasta huomisesta on kadonnut lopullisesti.

Onko sitten olemassa enää keinoja, joilla Suomi nousee taantuman hetteiköstä ja palauttaa kilpailukykynsä uuteen iskuun? Ennen yhteisvaluuttaa euroa, kansallisen talouspolitiikan aikana, tehtiin riittävän suuri devalvaatio ja jos kerta ei tepsinyt, tehtiin toinen perään.

Se toi omat ongelmansa, mutta ne nieltiin lamaa, konkurssiaaltoa ja suurtyöttömyyttä mieluummin.

2010-luvun euro-Suomessa devalvaatio ei enää käy päinsä, valuutan arvon määräävät globaalit markkinat, eivät enää keskeiset poliitikot, työmarkkinajärjestöt ja Suomen Pankki.

Talouden korjausliike onnistunee myös omin voimin, joskin tie on varmasti kivinen. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) nimesi keskiviikon Helsingin Sanomissa kolme keinoa, joilla menetetty kilpailukyky voidaan palauttaa.

Suomalaisten on tehtävä nykyistä enemmän töitä, mikä arkikielellä merkitsee eläkeiän nostoa. Pääministerin toinen lääke on sellainen palkkaratkaisu, joka lisää työpaikkoja eli käytännössä palkankorotusvara seuraavalla sopimuskaudella on olematon.

Kolmas Kataisen keino on valtiontalouden sopeuttaminen aikaa vastaavaksi. Julkisten menojen kasvu on taitettava eikä velkaa tehdä enää yhtään lisää.

Pääministerin lista on karu, mutta kukaan ei toistaiseksi ole parempaakaan keksinyt. Kovia päätöksiä on tehtävä jo alkuvuodesta ja silloin todella testataan se liima, joka pitää hallitusta koossa.